Viikko meidän matkassa: keskiviikko
Minusta on hauskaa lueskella muista blogeista ”päivä kanssani” -tyylisiä postauksia, ja olen jo pitkään halunnut itsekin toteuttaa saman täällä. Joka kerta minuun iskee kuitenkin valinnanvaikeus: enhän voi kirjoittaa tästä päivästä, sillä tänään on sitä ja tätä eikä tämä ole lainkaan sellainen ”normipäivä”, olisi kivaa tehdä meidän postaus meidän tavallisesta päivästä -eli mistä? Kaitaliina aloitti juuri blogissaan hauskan postaussarjan jossa seurataan heidän viikkoaan, jota lukiessani ajattelin, että tämähän voisi olla minunkin juttu. Joten ideaa lainaten aloitetaan heti tästä keskiviikosta!
Herätyskello soitti kello 7.15, mutta meillä oli pojan kanssa molemmilla niin paljon unihiekkaa silmissä, että lähetin päiväkotiin tekstarin, että meidän päivä alkaakin tänään vasta kymmeneltä. Siirsin herätystä tunnilla ja jatkettiin unia. Syötiin rauhassa aamupalaa ja kuunneltiin radiota.
Päivä sai ehkä laiskasta alustaan johtuen pienen käänteen päästessäni kymmenen jäljissä yliopistolle, sillä huomasin että laukustani puuttui kaksi juuri tämän päivän ohjelmaani kuuluvaa kirjaa. Minun oli tarkoitus tehdä kandini taustatyötä koko päivä yliopistolla, mutta poikkeuksellisesti yliopisto vaihtuikin meidän keittiön pöydäksi. Kotona opiskelussa on aina vaan sellainen pieni miinuspuoli, että keskittyminen on kymmenkertaisesti hankalampaa kuin vaikkapa yliopiston nettiluokan ahkerassa naputuksessa (no vähän tässä syön, rapsutan koiraa, laitan tiskit…). Tämän vuoksi pyrin tekemään kaikki opiskeluun liittyvät työt mahdollisuuksien mukaan yliopistolla.
Hain pojan kotiin neljän maissa. Meillä on joka päivä leikki, luku -tai muumienkatselutuokio heti kotiin päästyämme. Kaikki kotityöt, ruuanlaitto tai mikä tahansa saa odottaa sen pienen hetken kuin touhutaan jotain kivaa yhdessä vähän aikaa.
Lego-tuokion jälkeen houkuttelen pojan fatboylle porkkana kädessä katsomaan lastenohjelmia, ja tällä välin laitan nopeasti ruokaa. Ihana naapurimme toi meille lastensa vanhoja legoja lainaan, ja nämä erillään säilyttämäni lelut ovat totta kai niitä kaikkein mielenkiintoisimpia pojan mielestä! ;) Mies saapuu kotiin juuri sopivasti, ja syödään kaikki yhdessä. Meillä taitaa olla vähän sellaisena sanomattomana tavoitteena, että syödään joka päivä, toki aikatauluista toki riippuen, ainakin yksi ateria koko perhe yhdessä. Vaikka sitten vaan iltapalalla jogurttia, mutta kunhan vaan istutaan kaikki rauhassa juttelemassa.
Yritän napata kuvaa koirasta lenkillä, mutta huomaan ettei musta käppänämme oikein erotu saman värisestä asfaltista mitenkään. Tämä nyt ei ole niin kovin vakavaa tämän postauksen kannalta, mutta muiden kulkijoiden kannalta kyllä. Pantaan kiinnitettävä vilkkuvalo ostoslistalle!
Tänään oltiin kotituulella. Leikittiin ja piirrettiin koko ilta. Puhtaita pyykkejä lajitellessani poika halusi pukea uuden parkatakkinsa päälleen, ja kulki se päällä melkeinpä puoli tuntia. :D Se päällä oli erityisen hyvä pomppia äitin ja isin sängyssä!
Huomisen vaatteet valmiiksi. Oikeastaan tänään vain pojan, tiedän että kiroan laiskuuttani omien vaatteiden suhteen huomenna.
Luetaan Kaislikossa suhisee ja pidetään kädestä kiinni. Meidän nukkumaanmenotilanteet leviää nykyään ihan käsiin, vaikka samat rutiinit ovat olleet jo pitkään. Kaikki menee hyvin ja rauhallisesti siihen asti kun tulee todella hetki mennä nukkumaan. Vaihdettiin nukutusvuoroa miehen kanssa kun olin tunnin nappaillut sängystä karkaavaa viikaria takaisin peiton alle, ja lähdin vielä ulos koiran kanssa.
Nyt kello näyttää jo yli yhtätoista, ja minä hörpin teetä tässä samalla kirjoittaessani. Heheh jos olen ollut sitä mieltä, etten osaa määritellä meidän ”normipäivää”, niin tämä kyllä menee juuri siihen luokkaan!
Nyt suihkun kautta nukkumaan.
Hyvää yötä! <3