Voihan ampiaiset minkä teitte!
Tässä meidän Pete, joka on hyvin lungi kaveri ja tykkää rapsutuksista, ajattelee olevansa välillä varsinainen vartiokoira ja jonka ego ei toisinaan enää lisäboostia kaipaa. Onneksi on vieläkin, sillä sunnuntaina meinasi käydä aika köpelösti.
Olin viettämässä poikani ja koirani kanssa sunnuntai-iltapäivää vanhempieni luona. Kuumana päivänä oleilimme kaikki takapihalla, poika leikki vesileikkejään ja Pete-koira makasi terassin varjossa välillä pieniä haistelukierroksia pihalla tehden. Äkkiä Pete kuitenkin ryntäsi pensasaidan takaa oudosti päätään pudistellen ja minä kiljaisin, että sen päässä on ampiainen. Isäni sai häädettyä ampiaisen pois ja olin heti varma, että tuo amppari (joka oli muuten kummallisen suuri, hui) ehti pistää koiraa. Rauhoitellen nostin Peten terassille tutkiakseni mihin ampiainen oli sitä pistänyt, kun isäni käski saman tien meidät kaikki sisälle. Ikkunasta näin minäkin, kuinka pensaiden takaa nousi ampiaispilvi ylöspäin. Pete-raasu oli sitten mennyt kaivamaan maa-ampiaispesää! Sisällä hän uikutti, oli todella levoton, tärisi, eikä pystynyt laskemaan painoa takajaloilleen. Selvisi, että useampi ampiainen oli pistänyt sitä ainakin takajalkoihin. Sain pakkosyötettyä hänelle kokonaisen kyytabletin (jälkeenpäin selvisi, että annostelu on koirille 1 tabletti/ 10kg, eli aika lähelle meni!), painoin kylmää pyyhettä jalkoihin ja soitin kädet täristen numeropalveluun. Onneksi Rauman päivystävä eläinlääkäri pystyi ottamaan meidät heti vastaan, Pete sai lääkepiikit jo alle puolessa tunnissa tapahtuneesta. Kävi myös ilmi, että niin moni ampiainen ei onneksi ollut ehtinyt pistää häntä, kuin olimme pelänneet/olisi ollut mahdollista. Raukka oli kotiin päästyämme enää vain onneksi täysin lääketokkurassa, sillä vahvat kipulääkkeet tepsivät lähes heti.
Viime yönä juotin potilaalle vettä jumppapullosta, silittelin ja seurasin vointia. Pelkäsin hirveästi jonkinlaista sydämen pettämistä sydänpotilaallamme. Vannoin viime yönä mielessäni, etten enää koskaan ärsyynny Peten vahtihaukuista (sitä paitsi sehän on täsmälleen meidän omistajien vika, kun emme puuttuneet riittävän määrätietoisesti siihen heti, kun Pete aikanaan tuli meille) tai harmittele unenpöpperössäni aamulenkkejä. Tänään iltapäivällä Pete pyysikin jo itse ulos, joi vettä, hilasi itsensä pojan tuolin lähettyville ruoka-aikaan ja haukkui tervetulohaukkuja oven takana. <3 En voi muuta sanoa, kuin että kylläpä kävi tuuri. Enkä halua edes ajatella, että poikanikin oli leikkinyt tuon pensasaidan lähettyvillä, kun emme tienneet piilevästä vaarasta.
Kirjoitin tämän muistutuksena muillekin koiranomistajille: ampiaisenpistoon voi antaa koiralle heti kyypakkauksen tabletin (tosiaan annostelu on se 1 tabletti/ 10kg), hoitoa pistokohtaan kylmällä, sekä useamman piston tai allergisten oireiden ilmetessä heti eläinlääkäriin!
Onko muilla vastaavia kokemuksia tai muita vinkkejä lemmikkieläinten pikaensiapuun jossain muissa tilanteissa?