Voihan Valentine
Kyllähän minä huomasin jo jonkin aikaa sitten, että poikani preschool-luokan oveen oli ilmestynyt lappu Valentine’s day partyista. Koska ajankohta oli iltapäivällä ja poikamme osallistuu vain aamupäiviin, niin ajattelin, ettei tuo lappu koske oikeastaan meitä ja jätin sen sen kummemmin lukematta. Jostain tarjottavista siinä puhuttiin ja että kuka tuo mitäkin, mutta enpä sitten jäänyt niitä tietenkään miettimään, kun me ei kemuilijoihin kuuluttaisi. Torstaina hakiessani poikaa minulle kuitenkin selvisi, että a) kaikki, myös aamupäiväoppilaat olisivat kuitenkin tulossa juhliin b) jokainen oli pukeutunut sinä päivänä punaiseen ja c) kaikki olivat tuoneet jonkin pienen yllärin luokkalaisille. Vitsit miten minua nolottikaan, kun vastasin opettajan tiedusteluun, että tuota noin, meillä ei kyllä ole mitään mukana, ja että iltapäiväksikin on jo sovittu menoa. Me olimme myös kaikki mukaan tullutta tytärtäni lukuunottamatta pukeutuneet harmaaseen ja tummansiniseen. Poikani sai suloisen koristellun pussukan, jossa oli karkkeja ja pieniä ylläreitä ystävänpäivätoivotuksineen kaikilta luokkalaisilta. Luin vielä nolona lähtiessä lapunkin uudestaan, ja siinä alalaidassa tosiaan mainittiinkin että ”feel free to bring your Valentine’s surprises” (en silti olisi tajunnut, että siinä tarkoitetaan tällaista, olisin lykännyt pojan mukaan varmaan jotain ilmapalloja tai keksipaketin jaettavaksi, en tiennyt että kaikille jotain). Oikein supermutsiolo oli kuulkaas, kun siinä kuitenkin yritin hymyssä suin toivotella Happy Valentine’s day’ta vaan.
Nyt yritän ratkaista kumpihan nolottaisi enemmän: teeskennellä kuin minusta olisi ihan ok jättää lahjat antamatta meidän osalta ja olla jakamatta mitään ystävänpätoivotuksia, vai viedä jälkikäteen tiistaina meidän yllärit. Asian tekee vielä hauskemmaksi se, että nyt ne kaikki Valentine’s hommat ovat alennuksessa, niin ajatteleekohan ne, että olen tarkoituksella odotellut karkkitarjouksia? Onko se vähän sama, kuin veisi uudenvuoden jälkeen joulupukkisuklaita tuliaiseksi?
Valentine’s day on tosiaan iso juttu täällä. Minähän en ole oikein noteerannut koko juttua mitenkään, paitsi kaupassa olen vitsaillut miehelleni, että haluan sitten ruusujen terälehtiä, shampanjaa, ilmapalloja, pehmoleluja, kuppikakkuja, kukkia, kaikkea sydämenmuotoista suklaarasioista taskulaskimiin, mahdollisimman paljon kaikkia härpäkkeitä joita kauppojen kruusatut Valentine’s-osastot ovat pullollaan. Toisaalta hirveän ihana juttuhan tämä on: tilaisuus osoittaa ekstrahuomiota ystäville, perheelle ja puolisolle, antaa kortti ja halaus ja kertoa että ovat tärkeitä. Ajatus päivän takana on hirveän ihana, mutta jokin minussa ei nyt silti ihan vain osaa suhtautua kovin luontevasti tähän Valentine-hypetykseen. (Pieni ilonpilaajan ääni pääni sisällä kauhistelee, että miten paljon roskaa näistä sydämenmallisista pääosin tarpeettomista muovihärpäkkeistä kertyykään) Valentine’s day on täällä myös enemmänkin rakastavaisten päivä kuin ystävien, joten ehkä tämä suomalaisen ystävänpäivän romanttisempi vastine saa vain epäromantikon hämmästelemään. 😉
Huoh. Jos satun vielä joskus viettämään Valentinen päivää Amerikassa, niin silloin lupaan kyllä skarpata.
Se kuuluisa pussi, josta on jo lähtenyt leikkeihin mm. superpallo ja suuhun karkkeja
Mokailuistani huolimatta, ihanaa ystävänpäivän iltaa! <3