Prologi

L’esprit de l’escalier – siis mikä?

L’esprit de l’escalier on ranskaa ja tarkoittaa kirjaimellisesti ’portaiden henki’. Sen voisi suomentaa ’jälkinokkeluudeksi’ tai ’hissiviisaudeksi’, mutta tarkemmin ottaen se kuvastaa kyvyttömyyttä reagoida nopeasti sosiaalisessa asetelmassa – termi viittaakin siihen, kun vasta tilanteesta poistuessaan – eli portaat jo laskeuduttuaan – mieleen juolahtaa sopiva argumentti tai sukkeluus.

Sosiaalisessa mediassa monet avautuvat jälkikäteen tilanteista, joihin eivät älynneet, ehtineet tai juljenneet puuttua tai ottaa kantaa. Tilitysilmiön voi katsoa l’esprit de l’escalierin tyypiksi. Itse fraasin luoja Diderot kirjoitti vapaasti käännettynä: ”Herkkänä ihmisenä kuormituin ja häkellyin [toisen argumentista] enkä kyennyt ajattelemaan selkeästi ennen kuin vasta lähdettyäni.” Eritoten introvertit samaistunevat kuvaukseen; vaikka näkemyksiä piisaisi, niiden esittäminen spontaanisti voi osoittautua ongelmalliseksi. L’esprit de l’escalier sopiikin hyvin nimeksi blogille, jossa mietteitään saa työstää verkkaisesti.

Aikomuksenani on kirjoittaa monialaisesti elämän kummallisuuksista, sosiaalisuuden kiemuroista ja kulttuurin pyörteistä. Pöytälaatikossani vartovat päivänvaloa mm. sepustukset KonMarista, vessanpönttöjen väärinymmärtämisestä, pyhän Lucian kammottavuudesta sekä sinkuille länkyttämisestä.

Toivottavasti blogini kimurantti nimi ei ole liian vieraannuttava – sivuhistoriat, Lilyn käyttäjätunnukset sekä hakukoneet pitänevät huolen siitä, että blogi löytyy bittiavaruuden syövereistä vaikka hypoteettiselle lukijalle – tai minulle! – kävisikin l’esprit de l’escalierin banaalimpi serkku unohdus.