Sinkkumyytit, osa I: ”Etsi kumppania harrastuksista”
Kumppanin etsiminen harrastuksista on yksi typerimmistä ja sitkeimmistä lässyvirsistä, joita yksineläjille liverretään. Sinkku ei varmaan koskaan ollutkaan tullut ajatelleeksi, että kumppania voisi etsiä omasta elämänpiiristä!
Jos sinkulla on jo sosiaalisia harrastuksia, joissa viihtyy, olisi riskialtista ehdoin tahdoin uhrata niissä vallitseva ihmissuhdedynamiikka ja myönteinen ilmapiiri kokeellisen ihmissuhderäpellyksen alttarille. Suomen suurimmatkin kaupungit ovat sen verran pieniä, että jollei harrastus satu olemaan todella yleinen, toiseen harrasteryhmään siirtyminen ei välttämättä ole mahdollista.
Monilla ei ole aikaa omistautua edes harrastuksille, joihin aidosti tuntee intohimoa. Olisi mieletöntä haaskata aikaansa harrastukseen, josta ei oikeasti piittaa, vain siinä toivossa, että sen parista löytyisi elämänkumppani. Ja vaikka harrastuspiiristä löytyisikin deitti, mitä sitten kun elämäntapaharrastajalle alkaa valjeta, ettei sinkku oikeasti ole kiinnostunut yhteisestä harrastuksesta, vaan käytti sitä vain aasinsiltana tutustumiseen?
Joku voisi tähän todeta, että sinkkujen pitäisikin valita uusia harrastuksia, joista pitävät muutenkin kuin vain potentiaalisten deittien kannalta. Mutta eikö ole oletettavissa, että sinkku olisi jo aloittanut uuden harrastuksen, mikäli mielessä kutittelisi uusi aluevaltaus? Lisäksi suuri osa harrastuksista tapahtuu suljetuissa yhteisöissä ja pienissäkin ryhmissä. Harrastuksen tuomien uusien kontaktien joukosta todennäköisesti vain osa sattuisi olemaan mieluisaa sukupuolta, suotuisaa ikäluokkaa ja avoin uudelle suhteelle, ja saisi käydä aika mäihä että henkilö sattuisi vielä muuten vetoamaan ominaisuuksiltaan – ja että kaiken päälle tämä olisi vielä kiinnostunut takaisin!
Eräs ongelma on, että monet harrastukset ovat vahvasti sukupuolittuneita. Suurinta osaa naisista ei kiinnosta kalastus tai moottoriurheilu, vaikka se tarjoaisi kuinka hyvän pretekstin miesten tapaamiselle, eivätkä miehetkään jaksa teeskennellä innostusta virkkaamiseen tai itämaiseen tanssiin päästäkseen tärskyille. Molempien sukupuolten suosimissa urheilulajeissa taas naiset ja miehet jaetaan usein omiin ryhmiinsä.
Jotta harrastus soveltuisi kumppaninmetsästykseen, sen olisikin tarjottava suuri määrä vaihtuvia ihmisiä, sekä veruke näiden lähestymiseen. Tällaiset harrastukset ovat usein aikaa ja vaivaa vaativia, kuten järjestötoiminta tai eläinpiireissä pyöriminen. Kuka jaksaisi ottaa vastuulleen hyväntekeväisyyden kirjanpidon tai hankkia lemmikin vain päästäkseen (ehkä joskus) treffeille?
Vai tarkoittavatko tämän harrastusmantran toitottajat, että sinkkujen tulisi poukkoilla harrastuksesta toiseen? Kuulostaa todella vaivalloiselta ja kiusalliselta – ja tyyriiltä. Ei ole harvinaista kohdata tuleva kumppaninsa harrastuksessa, mutta on aivan eri asia tavata sattumalta ajanvietteessä josta molemmat aidosti pitävät, kuin hakeutua harrastustoimintaan varta vasten pokailemaan.
Vapaa-ajan ollessa kortilla, on parempi käyttää aikansa puuhiin joista oikeasti nauttii. Tyytyväisyys elämäänsähän on yksi puoleensavetävimmistä piirteistä.