Seuralainen olikin lapsukainen

Iltalehti uutisoi tänään tapauksesta, jossa 28-vuotias mies sai vankeusrangaistuksen harrastettuaan seksiä 15-vuotiaan tinderdeitin kanssa.

Otsikko herätti minussa sympatiaa miehelle – jos 15-vuotias valehtelee olevansa täysi-ikäinen eikä ulkonäkö tai käytös ole ristiriidassa valheen kanssa, miksi miehelle tulisi mieleen lähtökohtaisesti epäillä deittiään? Kyseessä ei kuitenkaan ollutkaan inhimillinen virhearvio, vaan miehelle paljastui jo kättelyssä, että tyttö oli valehdellut ikänsä yläkanttiin. Tunnustettuaan aiemman vilppinsä tyttö väitti olevansa lähes täysi-ikäinen, ja jostain käsittämättömästä syystä tämä ei saanut hälytyskelloja soimaan miehen nupissa. Kun kerran tyttö oli jo kertaalleen lasketellut palturia, olisi aikuisen täytynyt ymmärtää, että tämän uusikin ikä saattaa olla lööperiä. (Todennäköisintähän on, että mies tiedosti kyllä tilanteen riskit, mutta pelkäsi jäävänsä vaille seksiä.)

Vaikka mies nyt tiesi deittinsä olevan alaikäinen, hän tarjoili tälle alkoholia. Tämä on yksiselitteisesti laitonta. Aikuinen, joka päihdyttää lapsen viettelytarkoituksessa, tietää tasan tarkkaan etteivät hänen toimensa kestä päivänvaloa.

Miksi kirjoitan  tapauksesta? Koska nettiartikkelin kommenttiosio on täynnä kuvottavia kommentteja, joiden mielestä 28-vuotias mies on 15-kesäisen tyttelin uhri! Eräässä iljettävimmässä kommentissa jopa uhotaan, että 15-vuotias pitäisi hakata! Monet vaativat rangaistusta tytölle, jotkut taas vaativat suojaikärajan laskua sillä perusteella, että 15-vuotiaat ovat jo rikosoikeudellisessakin vastuussa.

Arvatkaapa, miksi suojaikäraja on olemassa, eikä siihen vaikuta esimerkiksi fyysinen kehittyneisyys? Koska teini-ikäiset tekevät juuri tuollaisia typeriä päätöksiä, kuin ikänsä valehteleminen! Lapsi, jonka päätöksenteko ja harkinta ovat sillä tasolla, että hänen mielestään on hyvä idea listautua aikuisten deittipalveluun ja tekeytyä siellä 18-vuotiaaksi, todellakin tarvitsee suojaikärajan suomaa turvaa, ja juuri sitä varten se on olemassa. Rikosoikeudellinen vastuu on suojaikärajaa alempi, sillä juuri murrosiässä korostuu omakohtaisen päätöksenteon ja teoreettisen ajattelupotentiaalin välinen ero. Teinit voivat laukoa oppitunnilla vaikka kuinka hyvin perusteltuja argumenttejä yhteiskunnallisiin ongelmiin, ja heti kotiin päästyään haastaa riitaa sisaruksen kanssa viimeisestä kinkkusiivusta ja ryystää kymmeneltä illalla energiajuomaa, vaikka herätys kouluun olisi kuudelta. Henkilökohtaisten ja objektiivisten valintojen epäsuhta näkyy myös aikuisilla: urallaan haipakkaa etenevä monilahjakkuus voi roikkua surkeassa parisuhteessa ja korkata viinipullon joka päivä heti kotiin palattuaan.

15-vuotias ei edes ilmeisesti itse vaatinut miekkosta tilille, vaikka monet tuohtuneet 28-vuotiaan puolustelijat attribuoivatkin tytön tekosiin tarkoitushakuisuutta. Oletettavasti tapaus tuli viranomaisten tietoon miehen ja hänen vaimonsa välisen pahoinpitelyvyyhdin selvittelyn yhteydessä.

Moraalisesti toki myös 15-vuotias toimi väärin. Hänen vanhempansa voivatkin langettaa hänelle valehtelusta sopivaksi katsomansa rangaistuksen, esim. takavarikoida älypuhelimen, jottei lapsi pääsee uudelleen Tinderiin, tai asettaa hänet kotiarestiin. Oikeusprosessi itsessään on voinut olla teinille opettavainen ruljanssi.

Jotkut oikeuden päätöksen kommentoijat siunailevat, että pitääkö nyt kaikilta nuorennäköisiltä misukoilta alkaa tivata henkkareita.

Mikä siinä olisi niin kamalaa, jos sillä vältetään tällainen kaikille osapuolille kurja ja yhteiskunnalle hintava kalabaliikki?

 

 

(Tiedänhän minä, mikä siinä olisi niin kamalaa. Sinäkin tiedät.)