Kun naisesta tuli hevonen

Minua on jo pidempään kummastuttanut, mikä Sarah Jessica Parkerissa niin riivaa. Olen kuullut hänen ”hevosennaamaansa” solvattavan enemmän kuin muiden julkimoiden pärstiä yhteensä.

Usein pahanilmanlinnut perustelevat räävittömiä kommenttejaan sillä, että SJP ei ole tarpeeksi hyvännäköinen ollakseen uskottava roolissaan. Mutta kun Carrie-hahmon ei kuulukaan olla maailmanluokan kaunotar! Etenkin ensimmäisellä tuotantokaudella tehdään hyvin selväksi, että päähenkilökaartin naiset kuvaavat tavanomaisia naisia: Carrie narratoi, että New Yorkissa on helppoa lannistua sinkkuna, kun kaupungissa hyörii Hollywood-tähtösiä ja huippumannekiineja. Sarjassa on vielä Carrien tavanomaisuuden rautalangasta vääntävä jakso, joka kertoo Carrien paineista kun hänet pyydetään tavismalliksi muotinäytökseen.

Toinen usein kuultu väite on, että Carrie deittailee tasoaan paremmannäköisiä miehiä. Makuasioista on turha kiistellä, kuten koko herjausilmiö osoittaa, mutta rehellisesti sanottuna en voi miltään kannalta yhtyä näkemykseen. Omasta mielestäni Carrien miehet ovat muutamaa harvaa kaveria lukuunottamatta aika arkisen näköisiä. Chris Nothkin on pikemminkin karismaattinen kuin erityisen komea. Lisäksi näyttelijättären tosielämän suhdekuviot eivät kalpene Carrien mieskiemuroiden rinnalla – miten Carrien poikakaverit ovat muka liian kuumia hänelle, jos he vastaavat sekä ulkonäöltään että statukseltaan SJP:n todellista suhdehistoriaa?

Viehätysvoima ei sitä paitsi synny pelkästä ulkonäöstä: monet tuntevat oikeassakin elämässä henkilön, joka ei ole kovin kaksisen näköinen, mutta saa hätistellä ihailijoita kintereiltään kaksin käsin, tai ainakin löytää uusia heiloja ennen kuin on nakannut edellisen hammasharjan roskiin. On täysin uskottavaa, että hippusen boheemi, tyttömäinen ja välillä vähän avuton Carrie lumoaisi muutenkin kuin kasvoillaan, tai edes hoikalla vartalollaan ja muhkeilla kiharoillaan. Tosielämässä tuntemillani carriemäisillä naisilla onkin huima kysyntä.

Siitä voin olla samaa mieltä rienaajien kanssa, että Carriellä/SJP:llä ei ole klassisessa mielessä täydellisen viehättäviä kasvonpiirteitä. Muitakin persoonallisen näköisiä näyttelijättäriä toisinaan parjataan, mutta kukaan ei tunnu heruttavan yhtä vimmaista haukkukuoroa kuin SJP. Useiden muiden näyttelijättärien uniikkiutta ihaillaankin. On ihan ok olla sitä mieltä, ettei SJP ole tarpeeksi kaunis Carrien rooliin, mutta tuo hevoseen vertaaminen on tyrmistyttävän ala-arvoista. On vaikea kuvitella, että suosittu miesnäyttelijä joutuisi vastaavan vihakampanjan kohteeksi naamataulunsa vuoksi.

Typerryttävintä SJP:n herättämässä raivossa on, että media pursuaa fiktiivisiä pareja, joissa keskinkertaisella, jopa rumalla miekkosella on filmitähtitason nainen. Mielestäni Carrie ei ole ruma tai ”alemmantasoinen” kuin tapailemansa miehet, mutta vaikka olisikin, olisiko se nyt niin hirveää, että asetelma olisi kerrankin toisinpäin?

Uskonkin, että morkkaajia ei niinkään närästä SJP:n naamavärkki, vaan kaikki se, mitä Carrie ja Sinkkuelämää edustavat. Ehkä sarjan, ja jopa koko aikansa naisten keulakuva Carrie näyttäytyy heille rumiluksena, koska hahmo symboloi heidän rumina pitämiään asioita. Ehkä he karsastavat irtoseksiä, ehkä heitä etoo shoppailukulttuuri, ehkä heistä on pelottavaa, että niin monet naiset samaistuvat sarjaan, joka heille näyttäytyy niin vieraana.

Tai ehkä he vain projisoivat omaa törkyturpaansa.