Well, G’day mate
Seuraavan aamun reissu Sanuriin menikin kaikkia Balin sääntöjä noudattaen. Laiva myöhässä, reitti meni Lombokin kautta, karmea merenkäynti, oksentavia kiinalaisia, huijari autokuski. Saavuin hotellille auringon ja alkaessa laskemaan. Eli pahasti myöhässä.
Olin huijannut hotellia antamaan mulle parhaan mahdollisen huoneen, olinhan tulossa tapaamaan poikaystävää. Mitäköhän kuuluisa karman laki tähän sanoisi. Varmaan pilaa mun treffit. Otin riskin.
Huoneessa odotti joutseniksi väännettyjä pyyhkeitä, suklaita pienissä suloisissa rasioissa ja kukan terälehtiä sängyllä. Meniköhän tää jo mauttomuuden puolelle?
Ainiin, moppitukan nimi oli Dwayne. D oli jo innokas tulemaan tapaamaan mua, mutta halusin mennä suihkuun koska olin reissussa pahasti rähjääntynyt. Selitin tilanteen ja siinä valmistautumisen lomassa vaihdeltiin viestejä, kuinka aikoisimme myöhemmin hypätä virkistävälle yöuinnille yhteen hotellin upeista uima-altaista.
D kysyi mitä voisi tuoda tullessaan, ehkä Smirnoff icea? Pyörittelin silmiäni…siis tarkoittiko se sitä limuviinaa? Olipa karma nopea! Ihana mies, kun kuitenkin tarjoutui tuomaan mukanaan juotavaa. Kiitin tarjouksesta ja kerroin, että kyllä täältä löytyy juotavaa.
Halusin vielä käydä tilaamassa sushia ja pullon viiniä hotellin ravintolasta kun D ilmoitti jo olevansa matkalla tapaamaan mua. Tilausta siinä jättäessäni puhelimeen tuli viesti ”oletko se sinä”? Vastasin paniikissa nopeasti ”en ole, tule respaan”!
En halunnut ensitapaamista keskellä kolmeasataa japanilaista ja kirkuvia lapsilaumoja. Pälyilin ympärilleni vainoharhaisena ja lähdin nopeasti kohti respaa puhelinta tiukasti tuijotttaen.
Oi, hotellin respa ja pääsisäänkäynti olikin yllättävän lähellä…sillä sekunnilla, kun mietin jäänkö buddha patsaan luokse odottamaan näin ison hahmon, isolla tukalla tulevan portista sisään. Dwayne!
Ampaisin vaistomaisesti juoksuun ja kapsahdin D:n kaulaan onnesta soikeana! Tässä se nyt oli, iso karhun kokoinen rastapää iloisesti hymyilevänä.
Mulla on ollut pienestä saakka tapa höpöttää nopeaan tahtiin päättömyyksiä silloin, kun mua jännittää. Pelkäsin myös antaa suunvuoroa Dwaynelle, mitä jos en ymmärtäisikään länsi-Australian murretta? Eli vaahtosin kovalla vauhdilla koko päivän mittaisesta matkasta Gileiltä Sanuriin ja siitä kuinka kiinalaiset oksentelivat laivassa ympäriinsä.
Dwayne oli sillä hetkellä huomannut, että olin juurikin niin maanläheinen höpsö, kun hän oli arvellutkin. En yhtään liian fiini, koska kehtasin juosta tuntemattoman kaulaan ja höpötellä outouksia.
Ilta jatkui mun hotellin terassilla istuen, tilattiin viiniä lisää Donald Trumpin nimissä, käytiin yö-uinnilla uima-altaan kieltotauluista huolimatta, naurettiin toistemme tarinoille ja salassa oltiin ihastuneita. Olin vitsillä sanonut D:lle että jos me tavataan, niin se rakastuu muhun. Se oli hauska vitsi johon D ei uskonut ollenkaan 6 sinkkuvuoden jälkeen, mutta hyväksyi haasteen naureskellen. Itsehän olin siinä vaiheessa jo täysin myyty, vaikka emme olleet edes tavannut!
Aamulla käytiin vielä hotellin aamiaisella ja mua kummastutti D:n lautaselle kasaamat eväät. Paahtoleipä, jonka toisessa kulmassa oli violettia hilloa, toisessa punaista. Maitokahvi kolmella lusikallisella sokeria, mehu ja halpoja muroja. Tässä 5 tähden hotellissa oli kyllä valinnanvaraa, mutta kaveri valitsi mun mielestä ne surkeimmat vaihtoehdot. Hassu tyyppi.
Kun Dwaynen oli aika lähteä omalle hotellilleen ja pakkaamaan me vielä halattiin ja puhuttiin että ollaan yhteydessä. Lähtiessään se vielä sanoi ”älä kato mua noin tai en pysty lähtemään”.Kai mä siinä mittailin, että noinkohan me enää tavataan ja kiitin onnistuneista treffeistä. Tollaisen miehen mä haluaisin! Ei, vaan just tän, mä mietin!
