Se minkä taakseen jättää, sen edestään löytää

   Ja niin koitti päivä, kun mun oli palattava Tanskaan, Sannan reissu vielä jatkui. En ollut kovin surullinen koska olin päättänyt tulla takaisin. Pian! Viimeistään kesäkuussa, reilun kolmen kuukauden päästä. Koska olen maailman kärsimättömin ihminen, pistin heti tuulemaan. 

   Seuraavalla viikolla töihinpaluusta irtisanoin itseni. Voitte arvata että pomo ei ehkä enää anna kellekään niin paljon ylimääräistä lomaa, vaikka itse maksaisi. Nehän jää sille tielleen! Onneksi asia kuitenkin otettiin vastaan ymmärryksellä,  enkä polttanut siltoja suuntaan, enkä toiseen. 

   Tiesin, että asioita tapahtuu kun alkaa tekemään, eikä sillon olisi aikaa katua tai miettiä sen enempää. Laitoin asunnon vuokralle, pakkailin tavaroitani, myin turhaa tavaraa pois, laitoin viestin kaikille sen vuoden deiteille, että musta ei saa enää seuraa, juttelin syntyjä syviä J:n kanssa. J oli myös suurena tukena ja suorastaan yllytti mua lähtemään vaikka henk. koht. syistä olisi halunnut pitää mut vielä elämässään ja naapurustossa. 

   Ilmoitin rastapäälle, että muutan vaikka kukaan ei muuttaisi mun kanssa ja annoin ehdotelman miten homma saataisiin toimimaan vaikka meistä ei paria välttämättä tulisikaan. Kuitenkin se yksi ainoa ilta yhdessä oli jättänyt molempiin jäljen ja haluttiin katsoa voisiko meistä tulla jotain. Päivittäisten viestin ja puheluiden aikana tuli selväksi, että ollaan molemmat valmiita parisuhteeseen ja löydetty se mikä on puuttunut. 

   Kyllä siinä suomen perhe oli hämillään mitä on tapahtumassa, mutta vakuutin ne aivan kuten 17- vuotiaana kotoa pois muuttaessa että tiedän mitä teen. Paskat tiennyt! Mutta halu matkustaa ja kokea lisää vei voiton. 

   Uskottelin itselleni että pärjään kyllä, tää on pelottavaa, mutta ei mitään siihen verrattuna mitä olin edellisvuosina kokenut. Rohkea rokan syö!  

   Sanna oli tehnyt myös oman päätöksensä ja oli valmis tulemaan maailmalta mun asuntoon siihen saakka, että lähdettäisiin uudelleen seikkailuun. Yhdessä sitten ideoitiin ja hoidettiin viisumit kuntoon. Mun lähtö olisi 8.5.2017.

   Sitä ennen kävin Suomessa pitämässä äitille yllätys 60 vuotisjuhlat ja toivottamassa kaikki tervetulleeksi Balille, mun uuteen kotiin.Herranjumala eihän mulla edes ollut kotia siellä! Vain hotelli ensimmäiselle viikolle Canggussa ja muutamalle viikolle Uluwatuun jonne Dwayne tulisi mua tapaamaan ja etsimään asuntoa yhdessä.