Läheisyys ei riipu etäisyydestä

    Pidettiin Sannan kanssa kavereille oikein kunnon läksiäisbileet. Syötiin, juotiin ja korkattiin viinejä. kaikilla tuntui olevan tosi hauskaa! Meidän ihanat ystävät <3!  Olin järjestänyt kaiken kuntoon ja käynyt listat läpi tuhanteen kertaan. Silti pelotti, että unohdan jotain tärkeetä. Jännitti ja pelotti! Mitä kaikkea tulisi tapahtumaan, milloin tulen takaisin vai tulenko ollenkaaan, olenko siellä entistä onnellisempi,  miten hoidan vaikka lääkärikäynnit ja mites se mun rakkauselämä?

Eihän nämä asiat pähkäilemällä selviä, eli ei muuta kun ottamaan selvää! 

Mun lennon aamuna sanoin vielä heipat Marjalle, Sannalle ja Jimmille. Itkin vähän, mutta tiesin että me nähdään vielä. 

   Ensimmäiset päivät Balilla meni ihan vain nautiskeluun ja päivien laskemiseen.Yö ennenkun menin D:tä vastaan kentälle olikin aikamoinen. Olin valmistautunut huonosti nukuttuun yöhön silmätipoilla ja kasvonaamiolla joiden avulla olisin hehkeä ja upea seuraavana aamuna. Just!  Ei mennyt ihan suunnitellusti. 

   Kolmelta yöllä heräsin valtavaan kohinaan minkä olin luullut olevan vain ilmastointi. Nopea kurkistus kylpyhuoneeseen paljasti totuuden. Vesiputki oli paukahtanut ja koko 50 neliön kylppäri tulvi nilkkoihin saakka vettä! 

   Kädet tärisi ja paniikki iski. Mitä mä nyt teen? Äkkiä matkalaukku sängyn päälle, passi taskuun ja juoksu respaan. Ketään ei näy missään. Huudan ja hakkaan ovia. Joku! Tulkaa nyt äkkiä auttamaan! 

   Jostain takahuoneesta kömpii uninen Balilainen hitain askelin kysymään mikähän neidillä mahtaa olla hätänä. Ei saanut selvää tai ymmärtänyt  vaan jatkoi etanan vauhdilla mun perässä huoneeseen. Koitan huutaa hopihopi vauhtia ja huitoa kun mielipuoli, mutta tyyppi näytti vaan säikähtäneeltä. Melkein siltä että aikoisi perääntyä koko tilanteesta. 

   Aamuyö menikin putkimiesten töitä katsellessa ja huonetta siivotessa. Tervetuloa vaan D! Näytän karmivalta silmäpusseissani ja huone on märkä! Kuitenkaan mua ei haitannut mikään, olinhan tapaamassa tyypin jonka kanssa olin viettänyt yhden vuorokauden ja jutellut 3kk ja muuttamassa ”avoliittoon” tosta noin vaan! 

   Lentokenttäfiilikset voitte varmaan kuvitella. Paleli, hikoilutti, mahassa väänsi, kämmenet oli hikiset, onks tukka hyvin, näkyyks mun silmäpussit, tuoksunko hyvälle, apua jos en tykkääkään, mitä jos me ollaan vaan kuviteltu että meillä on kemiaa? 

   Kun vihdoin näin tutun naaman niin hymyilin varmasti, kun idiootti. Tunsin oman jännittyneen virneeni korvissa saakka. En tiedä mitä sanoin kun vihdoin halattiin. En varmaan mitään. Olin vaan hämmentynyt. 

   Täällä sitä ollaan. Melkein kun avoliitossa. Melkein tuntemattoman kanssa. Automatkalla ei oikein osattu sanoa mitään…puhuttiin keveitä. Miten meni lento? Mikään vastaus ei oikein mennyt perille. Okei halataan vaan. Ollaan hiljaa ja katsotaan mitä tapahtuu.

   D oli Balilla kaksi viikkoa. Ja lähti. 

Mutta onneksi vain takaisin töihin Australiaan. D on teollisuusmaalari ja tekee töitä muutaman viikon, jonka jälkeen on vapaalla saman verran. Mulle monesti tapahtuu asioita hurjaa vauhtia, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Ensimmäisen kahden viikon aikana me rakastuttiin. Kyllä vain, mä sain mun merileijonan haaviin! Ja lisäksi löydettiin meille ihana koti. 

   Kaksi kerrosta, kolme makkaria, kaksi olkkaria, takapiha ja uima-allas. Alue oli paikallisten suosiossa ja meillä kivat naapurit. Meidän pihoilla oli paljon elämää, kuin myös takapihalta alkavassa viidakossa.

Sinä iltapäivänä, kun Dwayne lähti takaisin töihin me istuttiin uima-allas alueen säkkituolissa, kun se varoittamatta tokaisi: ”babe, I love you”! Samassa soi puhelin. Lentokenttäkuski!  Ei oo todellista! D vastasi puhelimeen muina miehinä virnuillen mun ilmeelle ja mä jäin ällistelemään kuulinko oikein. Olinhan mä huomannut, että me tykätään toisistamme valtavasti ja mä olin jo kerennyt rakastua aikoja sitten. Mutta on eri asia höpöttää söpöyksiä muutaman drinkin jälkeen, kuin kuulla ne sanat mitä en ollut uskonut kuulevani muutama kuukausi sitten enää koskaan. Puhelun loputtua pyysin D:tä vielä toistamaan mitä oli sanonut. Enhän olis uskaltanut vastata samalla tavalla, jos se olikin vain sanonut: ”see you in two weeks”. D toisti; ”kuulit kyllä, sanoin että mä rakastan sua”. 

” I love you too”