Merry f*%#ng Christmas!
Sitten Sannan ja mun olikin aika lähteä Kuala Lumpuriin uusimaan sosiaalista viisumia. Mun kaveri Caroline Tanskasta sattui juuri olemaan Balilla ja tuli hätäavuksi hoitamaan Augustia yhdeksi yöksi kun oltiin poissa. Meidän Balilainen kaveri Made oli tehnyt paikallisen katoamistempun ja oharit, eikä noutanutkaan koiraa hoitoon, niinkuin lupasi.
Edelliskerralla tällä kaverilla meni 3 päivää ennekuin se palautti meidän vauvan takaisin. Härreguud sitä paniikin määrää, kun jo luultiin että August on päätynyt jonkun pannulle ruoaksi.
Vähän jännitti lähteä viisuminhaku matkalle, kun oltiin kuultu kauhutarinoita viisumien hylkäämisestä. Kaikki meni kuitenkin ihan sujuvasti ja jo saman päivän aikana meillä oli kädessä passit ja leimat jotka oikeuttaisi meidät uuteen 6 kuukauden jaksoon Indonesiassa.
Kuala lumpurissa meillä oli aikaa käydä ostoksilla ja ihanassa ravintolassa pilvenpiirtäjän terassilla. Tuhlasin ihan liikaa rahaa, vaikka mitään ei pitänyt ostaa. Keksin syitä miksi saisin ostella kaikkea. Alusvaatteet- koska pyykkimuija oli pilannut ne. Kaksi uikkaria – koska tarvitsen surffaukseen. Mutta kumpikaan näistä uikkareista ei ollut oikein surffaukseen sopiva. Mekko – koska en varmaan löytäisi sellaista mistään muualta. Ikinä! Farkkusortsit – No on ollut vähän rankkaa jne. Jep, Kaikki päteviä syitä!
Kaupat oli täynnä ihania joulukoristeita, joululaulut soi ja mulla tuli kieltämättä kaipuu Suomeen. Mekin ostettiin muutamia joulukoristeita, jotka kylläkin muistutti enemmän vappunamaaria. Eli aurinkolasit joiden kehyksissä luki isoilla glitterikirjaimilla Merry Christmas.
Oli kauhea ikävä D:tä. Vielä piti jaksaa muutama viikko. Kotiin tullessa myös August ihastui glitterilaseihin ja heti silmän välttäessä se pisti ne palasiksi. Että Merry Fucking Christmas!
Just mitä Mä ajattelin. Olin paniikissa että tulivuori alkaisi taas oikuttelemaan. Monta yötä jouluun on, laskin sekunteja! Oltiin varattu jouluksi ihanat mökit itä-balilta Candidasasta. Sanna ja Sannan ystävä Lily lähtisi mukaan. Ja tietenkin August, meidän matkoja rakastava kaveri. Ja mun rastapää jos vain pääsisi kotiin. No kyllähän se pääsi!
Mukana sillä oli kotiintuomisina paljon joulukoristeita, synttärilahjoja, joululahjoja, karkkia, you name it! Mutta aivan paras joululahja oli se, että vihdoin saatiin olla taas yhdessä. Meillä oli ihana Joulu! Uitiin, snorklattiin, syötiin hyvin. Jaettiin lahjoja. Kuunneltiin reggae versioita joululauluista. ”Joulumaa ja tiptap”
Olisikin ollut liian korneja tänne tropiikkiin. Täysin erilainen Joulu, kuin mihin oon tottunut. Juteltiin myös paljon siitä millaista oli olla erossa yli kuukausi. Oltiinhan me totuttu olemaan erossa D:n työn vuoksi, mutta vain muutamia viikkoja kerrallaan.
Mietittiin, että ei olisi kiva olla tilanteessa jossa erossa-olon aiheuttaisi viisumi-ongelmat, jotka varmasti tulisi vastaan Euroopassa tai Ausseissa sitten, kun Balilta muutto olisi ajankohtaista. Naimisinmeno voisi olla järkevää. Mutta kerroin vanhanaikaisen näkemykseni siitä, että en halua mennä naimisiin pelkästään järkisyistä ja D oli siitä kyllä samaa mieltä.
Loppujenlopuksi avioliitto on aika outo konsepti, mutta onhan se jotenkin silti suloista, että kaksi ihmistä haluaa juhlia rakkauttaan. Mikäs sen parempi syy juhlaan olisi, mutta tarvitseeko siitä papereita kirjoittaa? No, meidän tilanteessa kyllä pitäisi.
Koska oli sadekausi välillä tuli vettä taivaan täydeltä. Ja sitten taas aurinko paistoi. August nautti, kun sai juosta vapaana ja kahlata meressä mielinmäärin. Myös August nautti D:n seurasta ja keksi mitä on olla mustasukkainen. Aina, kun halasin tai koskin D:tä, syöksyi August väliin joko nuolemaan sen käsiä tai puremaan mua mukamas leikillään. Meillä kiistellään D:n huomiosta vielä tänäkin päivänä.
