Kun elämä taas pääsi yllättämään
D oli ylpeä mun rohkeudesta ja siitä, että en valittanut telttamajoituksesta. Olihan se vähän hiekkaista ja hikistä, mutta en halunnut hienostella enkä varsinkaan kuulostaa kiittämättömältä.
Tällä leirintä-alueella oli myös glamping telttoja. Niissä oli suihku, keittiö, oikea sänky, grilli ja terassi. En osannut edes haaveilla sellaiseen muuttamisesta. Mehän oltiin asennoiduttu telttailuun ja sitäpaitsi D rakasti tälläistä alkeellista oloa. D oli käynyt täällä vajaa vuosi aikaisemmin ja muistan, kun sain videoviestejä niiltä päiviltä. Silloin oli puhetta, että joku päivä vielä tultaisiin tänne yhdessä.
Mun suureksi yllätykseksi D varasi meille sellaisen hienon glamping teltan, joka oikeastaan oli enemmänkin mökki kuin teltta. Olin taivaassa! Miten ihanaa päästä suihkuun ja tehdä ruokaa oikeassa keittiössä. Juoksin ympäri uutta asumusta, hypin sängyllä, hypistelin kattiloita ja sohvatyynyjä haltioissani.
Suihkuun, myöhäistä lounasta ja päivä-unille. Dwayne alkoi heräilemään mun hekotukseen. Kirjoittelin päiväkirjaan juttuja surullisenkuuloisesta lahjasta, jota ei saanut avata.
Sain käskyn pistää vaatetta niskaan ja lenkkarit jalkaan, koska olisi vihdoin aika avata lahja. Eeeei ei lenkkareita. Nyt on kuuma, 38 astetta. Okei, sandaalit kuulema menee, jos lupaan olla varovainen. No, niin varovainen kun tälläinen kömpelö tyyppi voi olla.
Kädestä pitäen D talutti mua pienihiekkaista rinnettä ylös, aurinko oli painumassa mereen. Puskoiden takiaiset raapi ja isot muurahaiset koitti kiivetä jalkoihin. Jalat oli hapoilla. Vihdoin perillä.
Siis keskellä rinnettä pusikossa, kenguruiden hoodeilla. Kauniit oli kyllä merimaisemat. D auttoi mua avaamaan paketin narut. Avasin laatikon kannen.Turkoosin sinistä silkkiä mytyssä. Miten herttaista!
D kysyi muistanko, kun hän oli täällä vajaa vuosi sitten ja lupasi tuoda mut tänne joku päivä? Tämä oli sen rakkaimpia paikkoja maailmassa. Tietenkin muistin ja olin uneksinut tästä päivästä siitä saakka.
Avasin mytyn, jonka sisältä löytyi fossiloitunut kivi jonka sisässä oli simpukka. D oli löytänyt sen täältä silloin ja päättänyt, että joku kaunis päivä kun ollaan täällä yhdessä, saan sen lahjaksi.
Olin liikuttunut, miten ihana idea! Ja miten ihanasti se symboloi kaikkea: meitä! Halasin D:tä pitkään ja kiitin maailman suloisimmasta lahjasta. Rakastan sua, sain sanotuksi. D kuopi irtohiekkaa ja maata, aivan niinkun koirat kuopii maata takajaloillaan.
Mikähän sille tuli? Hiekka ja sora pöllysi, kun se vetäisi taskustaan vielä yhden paketin ihmeellisessä puoli horjuvassa kyykyssä. Paketissa oli kaunis lahjapaperi. Litteä ja leveä, iso neliskanttinen rasia. Varmasti kaulakoru, Mä tiedän Mä tiedän!
Aloin ihmeissäni kuorimaan pakettia. D auttoi. Rasian auetessa D sanoi hermostuneesti: ”niiiin, oli vielä yksi asia, että would you please marry me”? Mun silmät oli varmaan lautasen kokoiset kun tuijotin sinistä valtavaa safiiria ja Dwaynea. Häkellyksen vallassa sain vastattua kysyvästi ”Yes”?
Siis voi ei, miten mä oonkin välillä niin tahditon. Tietenkin halusin olla D:n vaimo! Äkkiä selitin että anteeksi, oon tosi hämmentynyt ja kyllä kyllä kyllä! Halattiin ja pussailtiin ja se oli sillä selvä. Me mentäisiin naimisiin!
Matkalla takaisin meidän majaan D vielä ehdotti mulle 24 tunnin miettimisaikaa. En tarvinnut. Loppu-ilta meni terassilla shampanjaa litkien ja tulevaisuutta suunnitellen. Vedettiin rehelliset kännit ja hourittiin ” I love uuu, and I love uuuu” .
Me oltiin kihloissa ja seikkailulla! Tälläisestä safiirista olin nähnyt unta kuukausia taaksepäin silloin kun D oli sitä valinnut. Se oli Australialainen jalokivi, josta mulle teettettäisiin sormus. Olin edelleen hämilläni, mutta onnellinen.
