Kun mikään ei ole varmaa on kaikki mahdollista
Tammikuu 2016,
Äiti ja Martti oli tullut välilaskulla Kööpenhaminaan matkalla Espanjan lomallensa. Näytin niille muutamaa asuntoa joita olin katsellut. Asuntokaupat Jimmin kanssa 150 neliön merenranta kämppään oli peruuntunut, kuin myös melkein 7 vuoden avioliitto ja 15 vuoden yhdessäolo. Olin muuttanut Tanskaan 2002 keväällä, rakastuttuani J:hin Mallorcalla edellisvuonna. Ensimmäisellä ulkomaanmatkalla jonne menin yksin! Olin silloin 21 vuotias. Tän rakkaustarinan aikana ostimme muutaman yhteisen asunnon, avasimme skeittikaupan, J opiskeli itselleen ammatin, teimme töitä, matkustelimme ja elimme onnellista elämää vuoden 2015 syksyyn saakka. Olin onneksi kerennyt hankkia tanskan kansalaisuuden ja luoda hyvän ystäväpiirin siihen mennessä kun paska ns. osui tuulettimeen. Työpaikkakin oli mieluinen ja siitä maksettiin ihan hyvin. Eron tultua puskista, pakkasin tavarani yhtä nopeasti kuin ne olin tanskaan muuttaessani kasannutkin. Pistimme lusikat sovussa mutta surullisina jakoon ja muutimme erilleen. Terapian avulla nousin pohjamudista hyvinkin nopeasti ja ymmärsin että en ole syyllinen millekään edellisvuosien ikäville tapahtumille. En perhepiirissä tapahtuneille kuolemille, omalle sairaudelleni jonka vuoksi olin leikkauksessa juuri eron kynnyksellä, en edes sille erolle. J oli vain mennyt päätäpahkaa rakastumaan joogaopettajaansa. Minkäs minä sille olisin mahtanut. En kyllä saanut asian oikeaa laitaa selville kuin vasta paljon myöhemmin. Tässä vaiheessa painoni oli tippunut 55 kilosta 49 hujakoille 5 kuukaudessa . Olin luuta ja nahkaa enkä edes itse tajunnut laihtumistani. Ei vain ollut nälkä.
Maalikuussa 2016 istuin uuden asuntoni olkkarissa parhaimpien ystävien kanssa viinipullo korkattuna. Olimme yhdessä raahannut tavarani ja sisustanut mun uuden kodin 4 tunnissa. Hanna jäi ensimmäiseksi yöksi mun seuraksi. Uusi alku!
Seuraavalla viikolla jo uskaltauduin Tinderiin. Ensimmäisille treffeille lähdin kun äiti ja isosisko oli kylässä mun luona. Ne vakoili mun ja sen treffikaverin kohtaamista cocktail baarin ikkunasta. Kuukunapää oli äiti tokaissut. Mitä lie tarkoittaakaan .Mitenhän sitä edes treffaillaan, onko jotain sääntöjä? Mitä mä sanon? Mitää sepitän miksi oon 35 vuotias lapseton sinkku? Onneksi ei tarvinnut sepittää sen enempää, kaveri kun oli sen verran itseriittoinen, että unohti kysyä multa ainuttakaan kysymystä. Se niistä treffeistä.
Kevät ja kesä kului juhliessa, matkustellessa, sisustaessa, treffaillessa ja isän perunkirjoja selvitellen. Syksyllä aloin olla jo ihan puhki. Omat työtkin piti vetää kunnialla läpi ja olin jo kohta vuoden pakkojaksanut hymyssä suin. Mun hyvä ystävä Sanna oli just lähtenyt maailmanvalloitusmatkalle, eikä osannut edes sanoa milloin palaa takaisin. Se kuulosti mahtavalta! Päätin että pyydän pomolta kuukauden lomaa alkuvuodelle, jonka aikana en luonnollisestikaan saisi palkkaa. Olin ottanut palkatonta lomaa jo Amerikan reissua varten syyskuussa eli mahdollisuudet taas lisälomailuun oli heikot. Pomo sanoi ei. Oletettavasti. Olin niin poikki, että päätin saavani loman hinnalla milllä hyvänsä. Juttelin esimiesten kanssa, henkilöstöpäällikön kanssa, itkin ja selitin etten jaksa, enkä ole töissä enää oma iloinen itseni. Kerroin että mun on pakko ottaa lopputili jos en saisi lomaa. Olin täysin valmis lopettamaan työt ja kantamaan sen seuraukset. Lääkäri ehdotti sairauslomaa, mutta en kokenut itseäni mitenkään sairaaksi. Vaan väsynyt asioiden hoitamiseen. Loppujenlopuksi mun hyvä ystävä ja esimies Marja sai muutkin puhuttua puolelleen ja sovimme että lähden kuukaudeksi Balille jonka jälkeen palaan töihin, helmikuun puolessa välissä. Jes!
