No jotta miksei

   Istuin ”Why Not” nimisen baarin mereen upotetussa keinussa ja haaveilin.  Ehkä vähän myös rukoilin universumia järjestämään mun asiat. Taustalta rantabaarista kaikui Bob Marleyn ”Is this love”. Sanna hörppi kookosta. 

   Jossain vaiheessa rastapää vielä kysyi,  enkö tosiaan voisi lähteä Balille seuraavana aamuna ja tavattaisiin Sanurin kylässä. Se olisi lähellä satamaakin. Kerroin Sannalle miten hulluja tyyppi puhuu,  toivoen, että Sanna pakottaisi mut lähtemään. 

   Vieraskoreana en kehdannut ehdottaa itse Sannan hylkäämistä. Meillä oli vielä 2 yötä jäljellä tällä saarella. Sanna heitti, että no mikset ole jo satamassa varaamassa lippua?!  Ei muutakun nopea viesti rastalle: Ok, nähdään huomenna klo 18 Sanurissa mun hotellilla! 

    Apua, olinko menettämässä järkeni? Siitä sitten pakkaamaan, laivalippua varaamaan ja hieno hotelli etsintään! Segara village, bungalow omalla terassilla, boom!  Rastapää oli heti mukana ja innoissaan äkillisestä suunnitelmien muutoksesta. Ei voitu uskoa, että todellakin tulisimme näkemään oikeassa elämässä 24 tunnin sisällä! Jännitti niin että mahaan sattui!