Down under
Se päivä kun saavuin Perthiin oli täydellinen. Tsekkasin itseni hotelliin, kävin lounaalla ja laitoin kauniin mekon päälle. D tulisi hotellille illalla. Näin D:n hotellin ikkunasta kurvaavan pihaan. Juoksin vastaan, oltiin vihdoin täällä yhdessä. Hänen kotimaassaan!
Päätettiin mennä juhlistamaan tätä Casinolle ja otettiin muutama drinkki. Halusin pelata rulettia. Kerroin jo etukäteen kuinka me tullaan voittamaan punaisella numero 21:llä.
Kiertelin pitkin Casinoa ja etsin sopivaa pelipöytää. Vihdoin yksi niistä tuntui oikealta, joten änkeydyttiin vihaisen näköisen sedän viereen. Pelinappulat pöytään ja ruletti pyörimään! D yritti estellä ja kysellä ymmärränkö että mahdollisuudet voittoon ovat hyvin pienet. Hihittelin, että ei tänne ole tultu nössöilemään!
Nyt ne amuletit siihen punaiselle 21:selle ja valmiina kauhomaan voitot! Mua ei edes jännittänyt, kun arvasin voiton napsahtavan. Kaikki merkit onnnistuneeseen iltaan oli jo olemassa ja meillä hyvä fiilis. Kas noin: 300 dollaria taskuun puhtaana käteen! D on aina sanonut mua vähän hyväksi noidaksi, nyt sekin oli sanaton. Tämä casinokeikka on yksi meidän lempitarinoista.
Illan aikana sain D:ltä kauniin valkoisen rasian jossa oli valkoinen nauha ympärillä. Rasia oli n.8cm pitkä ja 4cm paksu. Ravistelin ja kuuntelin sitä, ei mitään hajua mitä siellä olisi. Se siitä noituudesta. Kaikenlisäksi mua kiellettiin avaamasta lahjaa! Mikä se sellainen lahja on, jota ei saa avata? Kärsivällisyys ei ole mun paras puoli muutenkaan.
Kuljetin rasiaa mukanani päivästä ja seikkailusta toiseen. Kysyin joka päivä joko saan avata? Vastaus oli ”ei vielä”. Käytin kaiken mielikuvituksen syihin miksi mun pitäisi saada avata se, mutta lupaa ei herunut.
Ystävien upeiden viinitilalla pidettyjen häiden jälkeen olimme valmiita kohti pohjoista, Exmouth nimistä paikkaa. Pakkasimme auton, teltan, vesiskootterin ja kävimme ruoka-ostoksilla. Niin ja D pakkasi sen kuuluisan retkisuihkun. Haimme kaasua grilliin, vettä, varabensaa. Kaikki oli valmista.
Ensimmäinen yö me vietettiin teltassa jossain pienen kaupungin leipomon pihassa. Olin urhea, pesin meikit liinalla pois, kävin puskassa pissillä ja koko toimituksen ajan kirkuen. Käperryin D:n kainaloon ja Perusta tuodun ponchon sisään.
Aamu kuuden maissa kömmin hikisenä ulos teltasta, siihen leipomoon hakemaan kahvit ja croissantit. D pakkasi teltan kasaan ja jatkettiin matkaa. Edessä oli koko päivä ajelua. Matkan edetessä ilmasto ja maisemat muuttui. Kuumaa punaista autiomaata. Kenguruja.
Illan jo pimetessä saavuttiin seuraavan etappiin, Red Bluffiin. Pistimme leirin pystyyn kauniissa auringonlaskussa. Grilli tulille ja ruokaa.
Kenguru pomppi meidän leiriin ja päätyi nukkumaan meidän retkipöydän alla. Aamulla kenguru tuli meidän kanssa vielä kävelylle ja annoin sille vähän päärynää. Meistä tuli kavereita.
Päivä kului ja katselimme aaltoja leiristä. Ranta ei ollut surffaukseen tänään hyvä. Lähdettiin toiselle rannalle hiekkadyynien läpi. Onneksi meillä oli hyvä Land Cruiser alla.
Kysyin voisinko nyt avata lahjani. Vastaus oli kieltävä. Kuuntelin rasiaa ja ravistelin sitä, se ei edelleenkään päästänyt ääntäkään.
