Elämän tarkoitus
Vappuna meidän ystävät Tanskasta, Marja ja Lasse tuli Leo-vauvan kanssa kylään Balille. Me oltiin just muutettu uuteen taloomme. Meidän luottokuski Hendro auttoi muutossa. Meille oli kuitenkin kerääntynyt tavaraa kolmen pakettiautollisen verran, eli skootterilla ei saatu kaikkea siirrettyä. Balilainen olisi varmasti saanut. Mutta mulle riitti se kerta, kun D pisti mut vetämään mopon perässä pienen peräkärryn kokoista surffilauta-kassia, jonka sisään oli ahdettu 5 lautaa. Pakkohan mun oli suostua! Muuten mun sankari olisi lähtenyt yksin ajamaan ja samalla vetämään mokomaa arkkua. Uhrauduin siis avuksi. Tästä sain käsivarren kipeäksi seuraavaksi viikoksi ja olen vakuuttunut, että mun toinen käsi on nyt toista pidempi.
Eli me oltiin siis löydetty uusi talo. Hyvä me! Saatiin tuliterä talo uima-altaalla ja vielä just siltä alueelta missä haluttiinkin asua. Ainut miinuspuoli on, että meidän kadulla on sydäntäsärkevä määrä huonosti voivia katukoiria ja kukot huutaa jo neljän aikaan aamulla. Täällä ei todellakaan nukuta edes aamuun saakka. Monesti ollaankin nukkumassa jo ennen ilta-yhdeksää.
Marjan porukka yöpyi meidän vanhalla talolla ja me muut uudella. Sahattiin pari viikkoa kahden talon välillä ja pidettiin allasjuhlia. Sellaisia vauvalle sopivia. Vanhan talon vuokrasopimus oli loppumaisillaan. Täällä maksetaan monesti koko vuoden vuokra kerralla ja siksi meilläkin oli hetken aikaa kaksi taloa samaan aikaan.
Tytöt eli Marja ja Sanna järkkäs mulle kihlajais-yllärin. Mut vietiin jalka ja käsihoitoon ja syömään Ayana resorttiin. Tyttöjen ilta tuli niin tarpeeseen! Täällä kaukana ymmärtää miten tärkeitä ystävät onkaan. Vaikka olisit paratiisissa, niin yksinäisyys ei ole missään mukavaa. Kyllähän meillä käy vieraita paljonkin: perhettä ja ystäviä Suomesta ja Tanskasta. Mutta täällä on vaikea tutustua ihmisiin niin, että niistä saisi kaverin. Paikalliset kun ei ole kovin luotettavia ja moni koittaakin hyötyä länsimaalaisesta. Turistit viipyvät vain hetken. Ja muita expateja on kovin vähän meidän alueella. Oli ihana nähdä taas kavereita ja näyttää paikkoja.
Mulla oli sellainen tunne, että Aussien matkan jälkeen, että halusin kiittää D:tä kaikista ihanista kokemuksista ja sormuksesta. Mutta mitä annat miehelle jolla on kaikkea? Tulin siihen tulokseen, että joku kokemus olisi kiva. Joten päätin viedä D:n yhdelle sen lempi surffispoteista. Tarkemmin ottaen siihen edustalle kivaan boutique hotelliin, niin lähelle merta, että hiekka kohtasi varpaan. Meidän huoneen terassilta pystyin katselemaan surffausta lähietäisyydeltä ja ottaamaan kuvia. D oli tosi yllättynyt ja iloinen. Vietettiin tosi kivat 24 tuntia paikassa, jossa suihku on rakennettu simpukoista ja apinat loikkii puissa.
Kevät ja alkukesä meni yhdessä hujauksessa, kun oli se aussien matka ja saatiin vieraita Tanskasta. Välissä käytiin myös lembonganin saarella Balin edustalla ja juhlittiin D:n synttäreitä.
Meillä oli niin paljon ihania juttuja meneillään ja edessäpäin, että aamuisin halusi oikein pinkaista sängystä ylös kokemaan uusi päivä. Näitä olisi sitten hyvä muistella, kun elämä potkisi päähän. Niin ne tilanteet vaan muuttuu. Mä haluan uskoa, että vaikka menisi kuinka hyvin tahansa, niin se kaikkein paras on vasta tuloillaan. Elämän tarkoitus on olla onnellinen. Mitä se kenellekin sitten tarkoittaa.
Niin, ja me oltiin myös päätetty meidän hääpäivä! Me mentäisiin naimisiin maistraatissa Australiassa mahdollisimman yksinkertaisesti ja pienin panostuksin. Jotenkin aavistelin, että suuruudenhullun ”pieni” ei jäisi tälläkään kertaa ihan siihen…
