Kiwimarjojen luvattu maa

    Meillä oli vielä paljon Australian matkailua jäljellä. Jatkettiin ajelua pohjoiseen, Exmouthiin, jossa majoituttiin muutamaan eri mökkiin leirintäalueilla. Tehtiin ruokaa joka päivä, mikä olikin ihanaa vaihtelua Balille, jossa me harvemmin tehdään itse ruokaa. Eihän me edes itse pestä omia pyykkejämme. Balilla ruokakaupat on kalliita, eikä pyykinpesu maksa, kuin euron-pari. 

   Exmouth on henkeäsalpaavan kaunis paikka. Päivisin surffattiin ja ajeltiin vesiskootterilla kilpaa delfiiniparvien kanssa. Snorklattiin dugongin vieressä ja kalastettiin. D on taitava kalastaja ja  jousikalasti meille isoja kaloja syötäväksi. Minä ohjasin vesiskootteria ja välillä pelotti tuleeko D pinnalle enää ollenkaan, mutta kaikki meni hyvin ja me oltiin loistava tiimi. 

   Käytiin myös syvänmeren kalastuksessa.Mä taisin vetää koko paatin ennätyksen. Kädet rakoilla kiskoin jättimäisiä vonkaleita ja huutelin voitonriemuisena, mutta yksikään mun kaloista ei ollut hyvää syötäväksi. D siis hoiti silläkin kertaa meidän ruokinnan ja nyt meillä on Ausseissa pakastin täynnä kalaa siltä reissulta. Ilta menikin peratessa ja pilkkoessa. 

   Joka kerta, kun mä näen delfiinin, sekoan täysin. Aussit ei välitä, ne delfiinit on niin normaaleja. Mulle naurettiin useampaan kertaan, kun hypin tasajalkaa (ellen ollut vesiskootterissa) ja kiljuin innosta. Miten niihin voisi muka koskaan tottua? 

   Meidän loppulomasta me käytiin jossain Perthin lähivesillä kalastamassa lohta. Meillä oli vesiskootterissa mukana siideriä ja virvelit. Pakotin D:n pilkkomaan pyydystämiään lohia, joilla houkuttelin delfiinejä uimaan meidän vesiskootterin perässä. Muut ihmiset veneissään viisveisasivat niistä, kaikki vaan halusivat lohta. Meillä saa lohta kaupastakin, hihkuin niille!

   Mä en koskaan halua olla se ihminen joka ottaa delfiinin itsestäänselvyytenä. Piste. Valitettavasti sillä reissulla en voinut mennä veteen niiden kanssa, koska ne vedet on myös haiden metsästyspaikkoja. Välillä pelotti, kun kivetyksiltä  ja kallioilta joku hylje-eläin molskahti veteen. Pelkäsin,  että joudun todistamaan haiden eväshetkeä tai pahimmassa tapauksessa joutua itse hain kitaan. 

   Ausseissa sain myös syödä kaikkia niitä juttuja mitä täältä ei oikein saa. Persikoita ja aprikooseja, mansikoita ja vadelmia. Kiwimarjoja. Kyllä, siellä on kiwille maistuva marja, joka näyttää isolta karviaiselta. Ja Kiwiltä. Ilman karvaturkkia. Söin myös isoja pihvejä, join viiniä, söin aussien rakastamia lihapiirakoita ja kookosjogurttia. Ahmin niin paljon epäterveellisiä herkkuja, että toin Balille 4 lisäkiloa mukanani. Ja kukkivan naamataulun. Ja virtsatietulehduksen. Näistä lieveilmiöistä eroon pääsy veikin sitten muutaman viikon. 

   Oli myös ihanaa tavata D:n isä, hauska ja herttainen muusikko. Luulen, että naisihminen oli odotettu vieras taloon, sillä mua kohdeltiin kuin prinsessaa. D nauroi isällensä, joka toteutti mun jokaisen toiveen. Myös ne, mitä en edes ääneen sanonut. Isäpappa myös ruokki mua kuin pientä lasta. ”Maistapa tätä makkaraa, eikös olekin hyvää”?  Koitin nielaista purematta ja samalla hymyillen nyökkäillä, koska en pystynyt sanomaan, etten oikein syö makkaraa. Huomaattehan, kuinka vaikea mun on edes kirjoittaa se tähän: ”en oikein syö makkaraa”. Siis, en todellakaan syö makkaraa! 

   Mutta vieraskoreana ennemmin nieleskelin  makkaran palasen, kuin että olisin pahoittanut toisen mielen kertomalla totuuden. Vaikka kuka siitä nyt mieltään pahoittaisi, mutta tälläinen mä olen. Jos tilanne tulee äkkiarvaamatta, niin saatan kehua vaikka jotain vähemmän miellyttävää ruokaa ja vasta seuraavalla kerran kertoa, että kiitos vaan, mutta mä en ole syönyt makkaraa vuosiin. Paisti silloin viimeksi, kun olin vieraskorea. 

   Onneksi näitä tilanteita sattuu enää todella harvoin  ja vanhemmiten oon oppinut olemaan vähän suorempi. Kaikenkaikkiaan meidän Australian road trip oli unohtumaton! Kolmeen viikkoon mahtui niin paljon erilaisia kokemuksia, kosinnasta lähtien. En kuitenkaan rakastunut länsi-Australiaan  siinä mielessä, että voisin kuvitella meidän muuttavan sinne. Upea paikka, jossa on ihana käydä.  Länsi-australialla tulee aina olemaan erityinen paikka mun sydämessä.