Kyläparantajia vai kylähulluja
Mopo-onnettomuuden jälkeen elo Balilla jatkui vähän kinkaten, mutta vieraita riitti.Äiti, Martti ja siskonpoika tulivat käymään. Oli tosi kivaa ja tehtiin paljon kaikkea hauskaa! Siskon pojasta tuli loistava basaareilla shoppailija ja saikin kotiinviemisiksi hyviä tuliaisia edullisesti. Kavereille Elias vei Durian keksejä ja Catpoochinoa eli kissan kakka kahvia.
Meillä on myös kotona vieraillut sivettikissa. Meidän kattorakenteista oli kuullut karmivaa rapinaa viikkokausia. Ajateltiin sen ensin olevan rotta tai orava. Kun pauke vaan yltyi, pääteltiin siellä asuvan isokokoinen lisko. Myös takapihalla rupesi olemaan sotkua, tavarat hujan hajan. Ja sitten se paljastui. Sivettikissa istuskeli uima-altaalla kaikessa rauhassa.
En ollut koskaan nähnyt sellaista elukkaa. Vähän rottamainen, mutta söpömpi naamataulu, pienen koiran kokoinen kroppa ja pörröinen häntä. Säikähtäneenä rupesin läpsyttämään käsiä ja huutamaan. Sivettikissa vaan katsoi mua hölmistyneenä ja loikkasi banaanipuun varteen ihmettelemään. Seuraavana päivä meidän oli pakko kutsua Bagus, meidän remonttireiska tukkimaan sen kämpän ovi-aukko.
Sivettikissa eli Luwak, olisi voinut tehdä sinne poikueen ja valtavat tuhot. Toinen vaihtoehto olisi ollut ruveta Baristaksi ja alkaa tuottamaan Balin kuuluistaa kissan kakka kahvia. Vitsi, oikeesti se business on eläinrääkkäystä ja julmaa. Jos mun vieraat haluavat kissan kakka kahvia ostaa, niin kerron faktat ja he voi sitten itse päättää ostavatko kahvia vai ei.
Perheen kanssa käytiin myös luonnonpuistossa katselemassa lintuja, ajamassa kartingia, katsomassa vesiputouksia ja paikallisella kylä-ennustajalla Ubudin liepeillä! Suurin odotuksin talsittiin tämän pyhän miehen pihamaille, annettiin rahat avustajalle ja pukeuduttiin sääntöjen mukaan saronkeihin. Paitsi Martti, joka naureskeli partaansa ja oli varma, että meitä tultaisiin vetämään nenästä. Minä taisin olla toinen vuorossa. Tämä pyhä dude istui risti-istunnassa bambumatollaan ja kehoitti muakin vääntäytymään lootuksen. Ai, tässä hameessa kyselin epäuskoisena? Kyllä vain!
Hetken se katseli mun venkoilua ja ystävällisesti ilmoitti, että voisin istua niinkuin mukavimmalta tuntuu. Terima kasih, kiitin ja meinasin pyytää nojatuolia. Sillä oli kiltit kasvot ja hymy korvissa. Jälkeenpäin ajateltuna sekin selvisi miksi. Olihan setämies saanut meiltä hyvän summan sepittämällä saman tarinan jokaiselle.
Siis siskon pojalle joka oli 16, äidilleni 60 ja mulle 37. Meillä kaikilla oli kaikki hyvin ja eteenpäin tulisi jokaisen pyrkiä. No Shit! Keskipalkka täällä on n. 250 euroa kuussa. Me maksettiin tästä vajaa puolet, mokomasta muutaman minuutin höpötyksestä. No, kokemus se oli tämäkin ja vielä kertaalleen Sannan kanssa haksahdettiin samantyyppiseen parannukseen. Kerta kiellon päälle.
Seuraava parantaja oli paljon kehuttu tyyppi joka tuli meille ihan kotikäynnille. Sanna halusi apua ovulaatiokipuihin, mutta tyyppi keksikin synkronoida meidän menkat tulemaan samaan aikaan. Ihan kiva pikku käytännön pila. Kekseliäs kaveri! Mun vaivoihin piti auttaa hänen siunaamansa veden juominen ja mun häntäluun naputtaminen. Kyllä! Voitteko kuvitella että annoin sen naputttaa mun häntäluuta tunnin?! Naurattaa vieläkin että tälläiseen lähdin. Ja ei muuten auttanut mihinkään! Olisi edes muuttanut sen veden viiniksi.
Rakkaat blogin lukijat, Mulla on vielä paljon tarinaa kerrottavana ennekuin päästään tähän nykypäivään. Olisi ihanaa jos viitsitte jättää kommentin ja myös kysymyksiä saa heittää <3! Voin niistä koota sitten erillisen jutun ja vastata kysymyksiinne!