Varmasti teistä useimmilla on tullut mieleen, miten kellään on varaa asua Balilla noinkin pitkä aika ja vielä matkustella muuallekin. Hyvät uutiset ovat, että uskon teistä useimpien pystyvän samaan. Kyse on monesti vain valinnoista. Ei aina, sen ymmärrän myös omista kokemuksista. Ja tiedän olevani tällä hetkellä todella onnekas, vaikka itse olen elämäni rakentanutkin mieleiseksi. Palasista kasaten. 

   Mutta jos taustalla ei ole sen suurempia rahahuolia, niin uskon monenkin taloudellisesti pystyvän samaan. Ja ne jotka mut tuntevat, niin tietävät, etten todellakaan ole syntynyt ns. kultalusikka pepussa. Paremminkin grillitikku! Koska olen aika avoin tyyppi, niin valotan mun likviditeettipuolta mielelläni. Ja olen sitä useasti joutunutkin selittelemään. 

   Balilla kun on normaalia, että vastaantulija kysyy: ”missä asut” , ”asutko vuokralla”, ”paljon maksoi” , ”oletko rikas” ? Kysypä suomessa tuntemattomalta tälläistä, vaikka kauppareissulla. 

   Balilla talot ovat Suomeen verrattuna halpoja. Siis vuokratalot. Vuokra maksetaan könttäsummana kerran vuodessa, ainakin me ulkomaalaiset teemme niin. Koska olen vain pitkällä matkalla, enkä asu täällä virallisesti, niin vuokraan asuntoani Tanskassa. Saan siitä tuloja sen verran, että se kattaa mun asunnon omistuksen ja kustannukset sillä aikaa, kun olen täällä. 

   Täällä saat pienen yksinkertaisen talon jopa 5000€:llä vuodessa. Hulppean 10.000 eurolla. Meillä on kolme vuokranmaksajaa talossa. Eli jos sanotaan, että meidän vuokra on vaikka 8000€ vuodessa ja jaat sen kolmella, niin eipä ole päätä huimaava summa. 

 Olen myös ollut Tanskassa töissä vuosikaudet, jossa työntekijät saavat hyvät palkat, lomarahat ja bonukset. Monesti vielä työsuhteen päätyttyä. Ennen muuttoani myin paljon vaatteita, huonekaluja ja muuta kertynyttä tavaraa pois. Sain myös pienen summan perintöä. 

   Ennekuin kukaan keksii ajatella, että olen saanut satoja tai kymmeniä tuhansia euroja, niin kerron, että sellaisista summista ei todellakaan ollut kyse. Hyvin pieni summa, joka ei millään tavalla lievitä sitä tuskaa, mikä jouduttiin mun sisarusten kanssa kokemaan. 

   Olin myös pitkässä avioliitossa, jonka aikana ostimme ison talon. Eron tullessa velat ja varat menivät jakoon ja muutin huomattavasti pienempään asuntoon. En omista lapsia, enkä autoa. 

   Surffaus harrastuksena on halpaa, lähes ilmaista laudan hankinnan jälkeen. Syön täällä hyvin yksinkertaisesti, hyvä riisiannos maksaa 1.5 euroa. Toki myös joskus hemmottelen itseäni 4 euron hieronnalla tai länsimaalaisella ruoalla, joka sekin on täällä halvempaa, kuin Euroopassa. Mun ihana rastapää on vienyt mut lahjaksi Jaavalle ja Sumatralle.

    Australiassa majoituimme D:n isän luona ja teltassa, mutta myös muutamissa hotelleissa ja leirintäalueilla. Rahahuolet ei Balille muuttoon pääty, se on varmaa. Ellet ole miljonääri. Itse etsin jatkuvasti töitä mitä voisin tehdä koneelta. Käännöksiä ja sen sellaista. 

   Mulle rikkaus tarkoittaa mahdollisuutta matkustaa ja kokea. Haistella, maistella ja tuntea tuuli hiuksissa ja merivesi iholla. Ei uusi taulu-TV tai Iittalan astiat. 

   En yritä tekopyhänä väittää, etteikö ne asiat voisi tulla taas tärkeiksi, jos muutamme Eurooppaan tai Australiaan. Mutta täällä asioista on karsittava, kaikkea ei voi saada. Syön ruokani niin mielelläni banaaninlehdeltä! Kokeilepa Suomessa :)! 

   Kööpenhaminassa asuessani mulla oli varaa käyttää kalliimpia meikkejä, ihonhoitotuotteita ja käydä kampaajalla. Täällä hiukset leikataan kaverin pihassa keittiösaksilla ja ihoa hoidetaan kookosöljyllä ja marketin halvimmilla tuotteilla. Voi sitä onnea, kun joku tuo tullessaan hiusväriä ja kuivashampoota! 

   En myöskään käy elokuvissa, koska kotipihalla on ihan tarpeeksi ilmaista actionia. Milloin saat häätää käärmettä, toisinaan taas juosta lepakkoja karkuun. Ja sekin pitää tehdä varovasti koska meidän kotipihan takana on lehmiä vapaina. 

   Meidän kotoa ei löydy viinivarastoja, emmekä käy juhlimassa, kuin harvoin. Olen joutunut myös karsimaan perheelle ja kavereille antamien lahjojen määrää mikä harmittaa tosi paljon. Sitten, kun olen taas päivätyössä pystyn osallistumaan syntymäpäivälahjoihin ja joululahjoihin. Rakastan lahjojen antamista! 

   Elämä on valintoja täynnä. Niin oravanpyörässä, kuin paratiisissakin. Jos tuhlaan 4 euroa hierontaan, seuraavana päivänä syödään katukeittiössä. Kotona kokkailu ei kannata ja sitä monet kummastelevat.  

   Tässäpä muutama esimerkki. Esimerkiksi purkkitonnikala maksaa kaupassa 2.5 euroa. 3 eurolla saat tuoreen kala-annoksen ravintolasta, riisin kanssa. Philadelphia tuorejuusto maksaa 10 euroa. Samalla rahalla saat länsimaalaisen ruoan ja juoman kivassa kahvilassa. Vielä jälkiruokaakin! Pussi pastaa maksaa 3 euroa. Riisiannos paikallisessa ravintolassa on 1.5 euroa. 

   Me siis syömme edullisemmin ja terveellisemmin ulkona, kuin että olisimme hellan ääressä tekemässä yksinkertaista ruokaa. Aamupalaa me syödään yleensä kotona. Halpoja vaihtoehtoja ovat munakkaat ja torilta ostetut hedelmät. Suosikkeina meillä on mangosteen, dragon fruit, passion hedelmä, papaija, lychee ja mango. Inhokkeina sirsak, white mango ja durian. Sesongin mukaan mennään ja vähän ostetaan sitä, mikä milloinkin on edullisinta. Kalliimpia aamupala vaihtoehtoja on supermarketista ostettu soijamaito, mysli, jogurtti ja maapähkinävoi. Silloin jo tulee mieleen kannattaisiko lähteä kahvilaan smoothie bowlille tai croissantille.

   Jos siis harkitset irtiottoa, tee laskelma budjetista. Ala säästämään. Mieti tulot ja menot. Laita mahdollinen asunto vuokralle, niin ettei siitä olisi kuluja matkan aikana. Päätä kuinka kauan olet poissa. (Mulle se oli vuosi, mutta laskin budjetin yläkanttiin ja pystyin vielä jäämään), myy pois turhaa tavaraa, hoida vakuutukset kuntoon, karsi menoista kaikki ylimääräinen. Tällä tarkoitan muotilehtiä, take away kahveja, elokuvakäyntejä jne. 

   Visualisoi elämä sun omassa paratiisissa ja tee töitä sen onnistumisen eteen joka päivä. Tee lista hoidettavissa asioista. Mieti raaskitko myydä vaikka polkupyörän, taulun tai merkkilaukun tän unelman takia.  

   Kaikki tuntematon on pelottavaa, kun sitä ajattelee laajasti. Paloittele se pienempiin osiin, tee yksi asia kerrallaan. Älä mieti kaikkia pahimpia painajaisia etukäteen, parasiiteista maanjäristyksiin, koska murehdit niitä kyllä sitten, kun on sen aika. Etukäteen stressaaminen ei vie sua kohti päämäärää. Toimi fiksusti, mutta ole samalla vähän höhlä. Eli usko että, kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu. Mikään ei kestä ikuisesti. Ei edes paskamaiset tilanteet.

   D oli ylpeä mun rohkeudesta ja siitä, että en valittanut telttamajoituksesta. Olihan se vähän hiekkaista ja hikistä, mutta en halunnut hienostella enkä varsinkaan kuulostaa kiittämättömältä. 

   Tällä leirintä-alueella oli myös glamping telttoja. Niissä oli suihku, keittiö, oikea sänky, grilli ja terassi. En osannut edes haaveilla sellaiseen muuttamisesta. Mehän oltiin asennoiduttu telttailuun ja sitäpaitsi D rakasti tälläistä alkeellista oloa. D oli käynyt täällä vajaa vuosi aikaisemmin ja muistan, kun sain videoviestejä niiltä päiviltä. Silloin oli puhetta, että joku päivä vielä tultaisiin tänne yhdessä.

   Mun suureksi yllätykseksi D varasi meille sellaisen hienon glamping teltan, joka oikeastaan oli enemmänkin mökki kuin teltta. Olin taivaassa! Miten ihanaa päästä suihkuun ja tehdä ruokaa oikeassa keittiössä. Juoksin ympäri uutta asumusta, hypin sängyllä, hypistelin kattiloita ja sohvatyynyjä haltioissani. 

    Suihkuun, myöhäistä lounasta ja päivä-unille. Dwayne alkoi heräilemään mun hekotukseen. Kirjoittelin päiväkirjaan juttuja surullisenkuuloisesta lahjasta, jota ei saanut avata. 

   Sain käskyn pistää vaatetta niskaan ja lenkkarit jalkaan, koska olisi vihdoin aika avata lahja. Eeeei ei lenkkareita. Nyt on kuuma, 38 astetta. Okei, sandaalit kuulema menee, jos lupaan olla varovainen. No, niin varovainen kun tälläinen kömpelö tyyppi voi olla. 

  Kädestä pitäen D talutti mua pienihiekkaista rinnettä ylös, aurinko oli painumassa mereen. Puskoiden takiaiset raapi ja isot muurahaiset koitti kiivetä jalkoihin. Jalat oli hapoilla. Vihdoin perillä. 

   Siis keskellä rinnettä pusikossa, kenguruiden hoodeilla. Kauniit oli kyllä merimaisemat. D auttoi mua avaamaan paketin narut. Avasin laatikon kannen.Turkoosin sinistä silkkiä mytyssä. Miten herttaista! 

   D kysyi muistanko, kun hän oli täällä vajaa vuosi sitten ja lupasi tuoda mut tänne joku päivä? Tämä oli sen rakkaimpia paikkoja maailmassa. Tietenkin muistin ja olin uneksinut tästä päivästä siitä saakka. 

   Avasin mytyn, jonka sisältä löytyi fossiloitunut kivi jonka sisässä oli simpukka. D oli löytänyt sen täältä silloin ja päättänyt, että joku kaunis päivä kun ollaan täällä yhdessä, saan sen lahjaksi. 

   Olin liikuttunut, miten ihana idea! Ja miten ihanasti se symboloi kaikkea: meitä! Halasin D:tä pitkään ja kiitin maailman suloisimmasta lahjasta. Rakastan sua, sain sanotuksi. D kuopi irtohiekkaa ja maata, aivan niinkun koirat kuopii maata takajaloillaan.

   Mikähän sille tuli? Hiekka ja sora pöllysi, kun se vetäisi taskustaan vielä yhden paketin ihmeellisessä puoli horjuvassa kyykyssä. Paketissa oli kaunis lahjapaperi. Litteä ja leveä, iso neliskanttinen rasia. Varmasti kaulakoru, Mä tiedän Mä tiedän! 

   Aloin ihmeissäni kuorimaan pakettia. D auttoi. Rasian auetessa D sanoi hermostuneesti: ”niiiin, oli vielä yksi asia, että would you please marry me”? Mun silmät oli varmaan lautasen kokoiset kun tuijotin sinistä valtavaa safiiria ja Dwaynea. Häkellyksen vallassa sain vastattua kysyvästi ”Yes”? 

   Siis voi ei, miten mä oonkin välillä niin tahditon. Tietenkin halusin olla D:n vaimo! Äkkiä selitin että anteeksi, oon tosi hämmentynyt ja kyllä kyllä kyllä! Halattiin ja pussailtiin ja se oli sillä selvä. Me mentäisiin naimisiin! 

   Matkalla takaisin meidän majaan D vielä ehdotti mulle 24 tunnin miettimisaikaa. En tarvinnut. Loppu-ilta meni terassilla shampanjaa litkien ja tulevaisuutta suunnitellen. Vedettiin rehelliset kännit ja hourittiin ” I love uuu, and  I love uuuu” . 

   Me oltiin kihloissa ja seikkailulla! Tälläisestä safiirista olin nähnyt unta kuukausia taaksepäin silloin kun D oli sitä valinnut. Se oli Australialainen jalokivi, josta mulle teettettäisiin sormus. Olin edelleen hämilläni, mutta onnellinen.