Sitten Sannan ja mun olikin aika lähteä Kuala Lumpuriin uusimaan sosiaalista viisumia. Mun kaveri Caroline Tanskasta sattui juuri olemaan Balilla ja tuli hätäavuksi hoitamaan Augustia yhdeksi yöksi kun oltiin poissa. Meidän Balilainen kaveri Made oli tehnyt paikallisen katoamistempun ja oharit, eikä noutanutkaan koiraa hoitoon, niinkuin lupasi. 

   Edelliskerralla tällä kaverilla meni 3 päivää ennekuin se palautti meidän vauvan takaisin. Härreguud sitä paniikin määrää, kun jo luultiin että August on päätynyt jonkun pannulle ruoaksi. 

   Vähän jännitti lähteä viisuminhaku matkalle, kun oltiin kuultu kauhutarinoita viisumien hylkäämisestä. Kaikki meni kuitenkin ihan sujuvasti ja jo saman päivän aikana meillä oli kädessä passit ja leimat jotka oikeuttaisi meidät uuteen 6 kuukauden jaksoon Indonesiassa. 

   Kuala lumpurissa meillä oli aikaa käydä ostoksilla ja ihanassa ravintolassa pilvenpiirtäjän terassilla. Tuhlasin ihan liikaa rahaa, vaikka mitään ei pitänyt ostaa. Keksin syitä miksi saisin ostella kaikkea. Alusvaatteet- koska pyykkimuija oli pilannut ne. Kaksi uikkaria – koska tarvitsen surffaukseen. Mutta kumpikaan näistä uikkareista ei ollut oikein surffaukseen sopiva. Mekko – koska en varmaan löytäisi sellaista mistään muualta. Ikinä! Farkkusortsit – No on ollut vähän rankkaa jne. Jep, Kaikki päteviä syitä! 

   Kaupat oli täynnä ihania joulukoristeita, joululaulut soi ja mulla tuli kieltämättä kaipuu Suomeen. Mekin ostettiin muutamia  joulukoristeita, jotka kylläkin muistutti enemmän vappunamaaria. Eli aurinkolasit joiden kehyksissä luki isoilla glitterikirjaimilla Merry Christmas. 

   Oli kauhea ikävä D:tä. Vielä piti jaksaa muutama viikko. Kotiin tullessa myös August ihastui glitterilaseihin ja heti silmän välttäessä se pisti ne palasiksi. Että Merry Fucking Christmas!   

   Just mitä Mä ajattelin. Olin paniikissa että tulivuori alkaisi taas oikuttelemaan. Monta yötä jouluun on, laskin sekunteja! Oltiin varattu jouluksi ihanat mökit itä-balilta Candidasasta. Sanna ja Sannan ystävä Lily lähtisi mukaan. Ja tietenkin August, meidän matkoja rakastava kaveri. Ja mun rastapää jos vain pääsisi kotiin. No kyllähän se pääsi! 

   Mukana sillä oli kotiintuomisina paljon joulukoristeita, synttärilahjoja, joululahjoja, karkkia, you name it! Mutta aivan paras joululahja oli se, että vihdoin saatiin olla taas yhdessä. Meillä oli ihana Joulu! Uitiin, snorklattiin, syötiin hyvin. Jaettiin lahjoja. Kuunneltiin reggae versioita joululauluista. ”Joulumaa ja tiptap”

   Olisikin ollut liian korneja tänne tropiikkiin. Täysin erilainen Joulu,  kuin mihin oon tottunut. Juteltiin myös paljon siitä millaista oli olla erossa yli kuukausi. Oltiinhan me totuttu olemaan erossa D:n työn vuoksi, mutta vain muutamia viikkoja kerrallaan.

   Mietittiin, että ei olisi kiva olla tilanteessa jossa erossa-olon aiheuttaisi viisumi-ongelmat, jotka varmasti tulisi vastaan Euroopassa tai Ausseissa sitten, kun Balilta muutto olisi ajankohtaista. Naimisinmeno voisi olla järkevää. Mutta kerroin vanhanaikaisen näkemykseni siitä, että en halua mennä naimisiin pelkästään järkisyistä ja D oli siitä kyllä samaa mieltä. 

   Loppujenlopuksi avioliitto on aika outo konsepti, mutta onhan se jotenkin silti suloista, että kaksi ihmistä haluaa juhlia rakkauttaan. Mikäs sen parempi syy juhlaan olisi, mutta tarvitseeko siitä papereita kirjoittaa? No, meidän tilanteessa kyllä pitäisi. 

   Koska oli sadekausi välillä tuli vettä taivaan täydeltä. Ja sitten taas aurinko paistoi. August nautti, kun sai juosta vapaana ja kahlata meressä mielinmäärin. Myös August nautti D:n seurasta ja keksi mitä on olla mustasukkainen. Aina, kun halasin tai koskin D:tä, syöksyi August väliin joko nuolemaan sen käsiä tai puremaan mua mukamas leikillään. Meillä kiistellään D:n huomiosta vielä tänäkin päivänä.

   Missä on hyvät pienet aallot mulle ja tarpeeksi isot hurjapäälle? Minne pääsee helpolla ja halvalla? Me lähdettiin Sri Lankaan lomalle, lomalta.  August pääsi Happy paws koirahoitolaan siksi aikaa.

   Kotiin saatiin iloinen koira, jolla oli ihosairaus. Täällä, kun ei kaikkien koiria käytetäkään  shiatsu-hieronnassa ja lääkärillä kylpemässä. Meidän August käy, silloin kun eläinlääkäri antaa sellaisen ilmaisena ystävänpäivälahjana. Nyt edessä oli taas lääkärilasku ja lääkekuuri. Tämä tauti ei shiatsulla lähtisi. 

   Sri lankassa me ei juuri muuta tehty kun syöty, nukuttu ja surffattu. Vihdoin pääsin taas laudalle ja opin paljon uutta! Olin reissun jälkeen mustelmilla ja kolhuilla. 

   Tälläisillä vähän luisevimmilla tyypeillä tulee harjoitellessa helposti mustelmia, kun lonkat ja kylkiluut ja kaikki mikä vähänkään ulkonee kropasta on pitkän aikaa lautaa vasten ja saa iskua aallokossa. Ei se mitään, oon aina ollut kömpelö ja naarmuilla muutenkin.

   Käytiin me myös käärmefarmilla ja safarilla surffauksen vastapainoksi.  D usutti mut sihisevien kobrien eteen kuvaa varten. Joo, tuli ihana kuva hermostuneesta hymystä. Taas se siis yritti tappaa mut! 

   Tästä on tullut jo yleinen vitsi, kuinka Dwayne mukamas aina ajattelee mun turvallisuutta,  mutta saa mut joka kerta ongelmiin. Kummasti se olen aina minä jolle sattuu jotakin, Hahhah. Tosin mä olen lievästi sanottuna vähän yllytyshullu. 

   On D myös houkutellut mut ”silittämään” sting raytä ja uimaan pahoilaismantan kanssa. Ja hyppäämään vesiskootterista mereen uimaan villien delfiinien kanssa. Eihän ne mun kanssa halunnut uida, mutta mun alla sattui juurikin olemaan valtava auton kokoinen kilpikonna jota säikähdin niin, että en meinannut päästä kipuamaan takaisin vesiskootterin kyytiin.

    Sri Lankan reissun jälkeen odotin innolla mun synttäreitä. Tiesin että D ihan varmaan keksisi jotain jännittävää, mutta en tiennyt mitä. D:n työjaksojen aikaan mulla on aina kova ikävä, enkä jaksaisi millään odottaa että taas nähdään. Onhan meillä täällä niin valtavasti ihanaa laatuaikaa yhdessä. Osataan kyllä myös arvostaa sitä ja tiedetään, että tämä elämäntyyli tulee joskus loppumaan. 

   Mun synttärit läheni ja meidän kaveri Sinead tuli kylään Irlannista. Mutta niin tuli myös Mount Agungin tulivuori! Kauanhan tulivuori oli itsestään ilmoitellutkin pienillä maanjäristyksillä, mutta ei näitä luonnonihmeitä tai tulivuoren suuttumista kukaan osaa arvioida varmaksi. 

   Me oltiin ohjeiden mukaan varustauduttu kuin parhaatkin prepperit: ilmastointiteippiä, bensaa mopoa varten, hengityssuojaimet, suojalasit, jätesäkkejä, kuivaruokaa. Ja sitten odoteltiin mitä tapahtuu. Ei mitään. Pieniä järistyksiä jotka nekään ei meillä saakka tuntunut. 

   Kauhea mediakohu Australiassa. Täällä ei mitään paniikkia. Vihdoin aamu kun Dwaynen piti tulla kotiin. Mount Agung oli saanut yön aikana ilmavaivoja tai kuuluisan Bali-bellyn ja pieraissut ilmoille kunnon tuhkapilven. Täällähän on sanonta: älä ikinä koskaan, missään nimessä luota pieruun Balilla. Se on totta. 

   Lennot peruttu, kenttä kiinni! Ei.voi.olla.totta! Miten paska tuuri pitää olla,että tää tapahtui just nyt?! Ei ei ei! Niinhän siinä kävi, että D ei päässyt sillä breikillään kotiin lentojen peruuntumisten takia. Oltiin molemmat täysin hajalla ja sydän murskana.

   Kaikki ne synttäriyllätykset meni pieleen ja paljon rahaa hukkaan. Eniten harmitti kuitenkin se, ettei nähty. Ei edes päivän ajan. Ei vaikka kuinka yritettiin järjestää kuljetuksia maita pitkin.

   En muista milloin viimeksi olisin itkenyt pettymyksestä niin paljon ja niin monta päivää putkeen. Otti niin paljon päähän,että palkkasin meidän luottokuskin Hendron ajamaan niin lähelle tulivuorta kuin se olisi turvallista (n.12 km) . Halusin huutaa sille päin…kraateria! Hendroa nauratti. Mua itketti. Ja vitutti. Ja mua pidettiin varmaan vähän hulluna. 

   Mutta meidän vieraana ollut Sinead sai samalla siinä myös maaseutumatkailua ja nähdä Balin luontoa. On se Agung kyllä upean näköinen ilmestys vaikkakin kovin oikutteleva. Me ei siis D:n kanssa nähtäisi yli kuukauteen ja seuraavan kerran vasta Jouluna. Vanhenin tuon kuukauden aikana varmaan vuosia, yhden sijaan. 

   Sanna ja Sinead oli järkännyt mulle kuitenkin upean synttäriyllärin. Oli kakkua ja ilmapallo. Pääsin mun lempikahvilaan Seminyakiin brunssille. Vietettiin ihana päivä ja hetkeksi unohdin sydäntä painavan huolen milloin näkisin Dwaynen. Ihanat ystävät!