Tervetuloa sadekausi!

  Mun pidempään jatkunut hiljaisuus blogin puolella on johtunut ”kiireistä”. Siis oikeesti laiskuudesta. Olen tässä välissä käväissyt ausseissa katselemassa valaita jetskin selästä. Mentiin siis Yallingup nimiseen merenrantakaupunkiin muutamaksi yöksi ja otettiin vesiskootteri mukaan. D oli lupaillut, että näyttää mulle valaita luonnossa ja ilman mitään pakettimatkaa. Mulla oli omat epäilykseni. Olihan kyseessä täysin villit valaat ja villi meri, mutta lähdin seikkailuun innoissani. 

   Märkäpuvut päälle, kelluntakiivejä ja muita vesiskootterin turvavälineinä unohtamatta. Jo vartin huristelun jälkeen tuli tunne oli olisi hyvä pysähtyä kuulostelemaan merta. Hiljaisuutta ja aaltojen liplatusta. Ja valtava ”spuuuuuuuuh” !!!! Merestä nousi pinnalle ensin korkea vesisuihku ja heti perään järkälemäinen selkä. Pyrstö seurasi perässä ja tunsin olevani melkein, kuin luonto-ohjelman seikkailija. Sydän hakkasi ja puristin D:n vyötärön varmaan mustelmille, vaikka olisi tehnyt mieli nousta seisomaan ja hyppimään innosta.

   Valaalla oli muutama kaveri ja vauva mukana. Muutaman tunnin ajan me seurailtiin ryhävalaiden liikkeitä varovasti ja etäisyyden päästä. Välillä ne ponkaisi vedestä valtavalla voimalla ja loiskahti veteen poikittain. Vähän ennen, kuin me lähdettiin kohti rantaa valaat tuli pinnalle vain muutaman metrin päähän meistä, ikäänkuin sanomaan kiitos ja hei. Siinä vaiheessa oli pakko tarkastaa D:ltä sataan kertaan ollaanko varmasti turvassa. 

   Kokemus oli mieletön ja ehkä jopa niitä ”kerran elämässä” juttuja. Nyt mun synttäreiden alla sain vielä etukäteis synttärilahjaksi D:ltä ihanan hopeisen valaan pyrstö riipuksen. Ihana lahja josta tulee mieleen meidän valasretki, seikkailut, meri ja surffaus. 
 

   Näyttää myös siltä, että kolmen katukoiran lisäksi meillä on taas yksi nassu lisää ruokittavana. Raskaana oleva kissa, jonka nimeksi tuli Lumi. 
Joka aamu pihalta kuuluu ensin ”miauww” ja sitten tömpsis. Lumi hyppää joka aamu n. klo 7 meidän aitauksen yli ja vaatii kovaäänisesti ruokaa. Seuraavan kerran Lumi tulee klo 17. Mulla ei ole sydäntä hätistää sitä pois tai olla ruokkimatta.

   Täällä Balilla on nyt sadekausi eli kesä meneillään. Viime vuonna saattoi joskus sataa aamusta iltaan ja ilmankosteus lähenteli 100%. Nyt sateita on ollut todella vähän ja nekin suurimmaksi osaksi yöllä. Ei valittamista. Sadekausi vaikuttaa myös aaltoihin, eli surffi on nyt erilaista näillä meidän lähirannoilla. Nyt on parempi suunnata itä-Balille ja siksi me ollaankin vuokrattu autoa. Sain taas myös tikit jo valmiiksi urpoon jalkaani ja voitte varmaan kuvitella, kuinka kaunis se nyt on. Tyttöjen surffimatka päätyi kiville mun osalta, mutta pääsin tutustumaan paikalliseen sairaalaan. Tikkejä 3 kpl ja 10 päivän surffikielto. Jees ja kiitos! Onneksi 10 päivää meni nopeasti ja oon taas takaisin laudalla.

   Nyt odottelen innolla Joulua. Ja, että saan koristella meidän frangipani kukkaispuun mauttoman jouluiseksi. Täällä siis joulu ja tyylikkyys ei löydy samasta talosta. Koristeet ovat kulta-hopea-puna-sini-vihreitä ja kiinalaiset valot välkkyvät. Maassa maan tavalla. 

   Äiti ja serkun tyttö on tulossa joulunviettoon meille. Luvassa varmasti paljon hyvää riisiruokaa. Hah! Eiks se melkein mene riisipuurosta? Lisäksi kalamarkkinoilta tuoretta kalaa. Kyllä me varmasti keksitään jotakin kivaa, mutta se tuskin on mitään perinteisen jouluista. Äiti jouluihmisenä varmasti salakuljettaa muutaman tontun mukanaan, enkä ihmettelisi vaikka mukana tulisi ihka aito joulukuusikin. 

 

   Olen virallisesti vihdoin saavuttanut balilaisen mielentilan ja sulattanut aivoni kuumuudessa. Lähdin aamulla innostuneena lentokentälle, koska olen tekemässä soolomatkan Thaimaahan. Vaan matkalla tajusin, että tänään on torstai ja lento olikin vasta perjantaille. Harmitti, että missasin aamun mahtavat aallot ja surffin. Ja pistin turhaan meikkiä naamaan. Jep, niin viidakkolapsi musta on tullut.