Yksi kaunis päivä
Tiedättekö jos pitäisi kuvailla täydellinen päivä etkä osaa päättää kertoisitko siitä
Päivästä kesälomalla, kun sait herätä rauhassa aamulla ja syödä mansikoita aamupalaksi, jostain ihanan rauhallisesta sunnuntaista tai tunnelmallisesta jouluaamusta perheen kanssa?
Täydellisiä päiviä on niin monenlaisia.
Mä kerron nyt yhdestä mun täydellisestä päivästä, koska se sai mut muistamaan miten mielettömän onnekas mä olen kun saan nähdä, kuulla, haistaa, maistaa, kävellä.
Ja miten kaikki päivän aikana tapahtuneet asiat oli vain ekstraa, suorastaan luksusta.
Olin laittanut herätyskellon soimaan varmuuden vuoksi klo 06:00 vaikka tiesin, että heräisin viimeistään 6:20 auringon nousuun.
Siihen aikaan kaikki linnut aloittaa joka-aamuisen konsertin ja aurinko tunkeutuu verhojen välistä meidän huoneeseen.
Me asutaan nyt siis vaatimattomassa hotellissa etelä-Balilla, mutta meillä on kuitenkin ilmastointi ja lämmin suihku. Ne tärkeimmät siis.
Joskus suihkusta löytyy torakka ja vaatekaappikin haisee homeelle.
Mutta ei se meitä haittaa. Mä olen rakentanut uuden vaatekaapin kumotuista matkalaukuista ja ostanut itse vähän siivoukseen tarvittavia juttuja.
Me ollaan kuitenkin joka päivä lähempänä Australiassa asumista ja omaa kotia.
Nousin sängystä ennekuin kello soi ja heitin laukkuun aurinkorasvaa, bikinit, vesipullon ja vähän rahaa.
Sen homeisen kaapin päällä pidetään meidän EU turvamääräysten mukaisia kypäriä joten suojasin sillä pääkoppani ja hyppäsin mopon selkään.
Me ollaan vuokrattu 2,40€llä päivässä sellainen munamankeli, jossa on paskat jarrut. Hyvä että on kunnon kypärä edes.
Rakastan huristella viidakon välissä luikertelevia teitä ja katsella maisemia.
Pysähdyin hetkeksi mun lemppari surffispotille ihastelemaan valtavia aaltoja kunnes jatkoin matkaa. Kaksi paikallista poikaa rukoili tien vieressä. kulkukoira jahtasi kissaa. Apinaperhe pysytteli musta onneksi kaukana.
Matkanvarrelta nappasin mun ystävän tähän yhden naisen mopojegiin ja hurautettiin peräkkäin aamujoogaan.
Aamujooga oli ehkä alueen kauneimmassa hotellissa.
Joogasalista oli suora näkymä aaltoihin missä jo muutama aamuvirkku kasteli surffarin kiduksiaan. Tuollekaan spotille mulla ei olisi asiaa ehkä koskaan.
Jooga oli 90 min ja mua oli etukäteen vähän ahdistanut ajatus niin pitkästä venyttelystä. Sen lisäksi, että oon kankea, mä oon tosi kärsimätön ja mua alkaa helposti pitkästyttämään ja siksi saatan heittää vaikka kuperkeikan kesken tunnin. Ihan omaksi ilokseni.
Mun pelastus oli paikan 3 ihanaa koiraa, jotka ryntäsi hännät heiluen mukaan joogaan ja lekottelemaan meidän matoille.
Niistä pienin Rocky niminen Ranskan bulldog-mopsi sekoitus hankasi takamustaan mun ystävän pyyhkeelle ja jätti siihen tietenkin kakkatahran.
Välillä koirat kuorsasi, välillä venytteli ja vaihtoi paikkoja sitä mukaa kun auringon säteet jahtasi niitä päivän valjetessa.
Tähän joogaan tulisin ehdottomasti uudelleen!
Kirsikkana kakun päällä oli sellainen om om chanti- loppumantra, joka meinaa aina saada mut purskahtamaan hysteerisen nauruun.
Musta se on vaan hassua, enkä osaa nauttia sellaisesta muminasta ollenkaan.
Enkä edes ymmärrä mitä se tarkoittaa ja miksi niin tehdään.
Ehkä just siksi, että yksinkertainen ihminen saa siitä hupia.
Jumpan jälkeen minä ja mun ystävä (sekä Rocky) paineltiin hotellin uima-altaalle nauttimaan lippuun sisältyvät kookokset.
Koska paikka oli niin kaunis ja päivän ohjelma avoin niin me päätettiin jäädä aamupalalle ja uimaan koko päiväksi.
Jos käytti päivän aikana yhteensä 33€ sai käyttöönsä myös oman ihanan linnunpesää muistuttavan pehmustetun kopin jossa oli ihana loikoilla uimisen ja syömisen välissä.
Kopperosta huolimatta onnistuin polttamaan takalistoni.
Siinä se päivä meni tyttöjen juttuja höpisten ja kotiin lähdettiin vasta, kun tuli ilmastointia ikävä ja päässä huimasi.
Mä kävin nopeasti suihkussa ja kävelin lähibaariin syömään kanaa ja riisiä, kun samainen Balilla lomaileva ystävä ilmoitti että voitaisiin kohta mennä katsomaan auringonlaskua.
Ei muuta kuin 2 minuutin pikameikki naamaan ja mopon selkään.
Syy niihin mopon paskoihin jarruihin löytyi, kun valitin asiasta mun veljelle. Olin väärinymmärtänyt miten sillä kulkupelillä jarrutetaan ja siis ränkännyt pelkästään sitä takajarrua. Mun puolustukseksi, olen itseoppinut motoristi, eikä tullut mieleenkään painaa etu ja takajarrua samaan aikaan. Eihän autollakaan paineta jalkajarrua ja pistetä käsijarrua pohjaan samaan aikaan.
Auringonlaskut täällä etelä-Balilla on aivan käsittämättömän upeita.
Tässä paikassa istutaan rotkon reunalla, josta on valtava pudotus suoraan mereen. Samalla kun ihailee auringonlaskua ja punaiseksi muuttuvaa taivasta voi ihmetellä rohkeita surffareita, jotka nappaa massiivisia aaltoja suoraan rotkon alla.
Mä halusin olla just se surffari, joka katselee auringonlaskua sieltä aalloista käsin, mutta tää spotti on vaan pro tyypeille. Olin vähän kateellinen.
Mun frendi kuitenkin totesi fiksusti, että me voidaan ihailla auringonlaskua vähän pienemmistä aalloista käsin, eikä meidän tarvitsekaan olla pro. Miksi miettiä sitä mitä meillä ei ole, eikä tule olemaan. Hyvä ja tärkeä pointti!
Uskalsin juoda vaan yhden 2.6% limukaljan eli Bintang radlerin, koska olin mopolla liikkeellä ja kaikenlisäksi oli jo pimeetä, kun ajeltiin möykkyistä tietä kohti viinibaaria.
Tunnin päästä olin jo valmis pistämään pään tyynyyn.
Tämä päivä meni suurimmaksi osaksi kahviloissa istuen ja vaakatasossa altaalla makoillen mutta mikäs siinä, kun mukana oli hauska ystävä.
Täydellinen päivä kaikenkaikkiaan!
Niin paljon luonnon kauneutta, hyvää ruokaa ja juomaa, elämiä, ystävä ja ne asiat mitkä valitettavasti joskus ottaa itsestäänselvyytenä: se että on kaikki aistit tallella, jotta voi nauttia edellämainituista asioista täysillä!
