Ajatuksia arjesta

LET US GO

Mä en nyt oikein tiedä miten selittäisin tän asian mutta yritän kuitenkin:

Mun on aika vaikeaa elää ihan tavallista arkea.

Sellasta, että noustaan aamulla, syödään aamupalaa ja kävellään kouluun. Istutaan luennoilla, syödään lounasta ja kävellään kotiin. Siivotaan, pestään pyykkiä, käydään ruokakaupassa ja tehdään päivällistä. Katotaan telkkaria ja mennään nukkumaan.

Mä heräisin mieluummin päivällä, istuskelisin kahviloissa ja söisin lounaaksi jäätelöä. Ajaisin taksilla joka paikkaan ja söisin viikon sushia ruuaksi. Ostaisin joka päivä kiiltäväkantisen muotilehden, colaa lasipullossa tai lentoliput.

Ja sitten mä välillä ihan oikeasti teen niin. En avaa laskuja enkä lue sähköposteja. En pese pyykkiä enkä siivoa kuukauteen. Kun puhtaat alusvaatteet loppuu mä ostan uudet ja annan pyykkivuoren kasvaa. Käytän viimeiset rahani rommikolaan ja glitterkynsilakkaan. Ostan ne lentoliput mutta jätän puhelinlaskut maksamatta. Myöhästyn viisi tuntia koulusta, koska vielä kolmelta aamulla pyörin tanssilattialla laulaen you want me down on earth but im up in space.

Koska mä elän usein ihan sata tai sitten nolla. Että joko teen aivan älyttömästi kaikkea ja haluan juhlat joka päivä, mutta unohdan miten kananmuna keitetään ja mun täytyy kysyä sitä Googlelta. Ja sitten jos mulla on rahaa, niin käytän kaiken ajattelematta yhtään sitä kuuluisaa pahaa päivää. Ja kun mulla ei ole rahaa, niin sitä ei todellakaan ole ja mun täytyy soittaa äidille tuhlaajatyttöpuhelu. 

Mä toivoisin, että voisin löytää jonkun tasapainon tähän mun elämääni. Että pesisin vaikka kerran viikossa pyykkiä, kirjoittaisin edes yhden rästiesseen ja avaisin kaikki kasaantuneet postit. Ettei mun tarvis väkisin yrittää olla kunnollinen ja nauttisin oikeasti siitä, että kotona on siistiä ja kaapissa kaurahiutaleita. 

Tänään mä aloitin taas kerran ihan tavallisen arjen. Yritän takoa päähäni, että on ihan ok jos välillä on tylsää ja ankeeta. Pakotin itseni kävelemään kouluun, ilmoittauduin kevään kursseille ja kävin kaupassa. Keitin parsaa ruuaksi ja tiskasin lopuksi kattilan ja lautasen. Keräsin vaatteet lattialta ja vastasin sähköposteihin. 

Eikä se nyt niin kamalaa ollutkaan. 

Ja onhan kohta taas jo viikonloppu. 

Kommentit

stackars (Ei varmistettu)

Mä oon aina luullut, että kaikki eläisivät mieluiten tuollaista elämää?

Let us go
LET US GO

Niinpä kai :) Mut lähinnä tarkoitin sellasta, että kaikki mun ystävät oikeesti nauttii siitä tavallisesta arjesta kun mä vaan haluan koko ajan kaikkea erikoista ja se mikä pitäis tuntua kivalta normaalilta elämältä tuntuu mulle kammottavan hankalalta. Kuten sanoin, vaikee selittää.

-Kaisa

box (Ei varmistettu)

voi symppis!

mä oon kanssa sellainen, että nautiskelen päivän kolmannesta kahvikupposesta keskustan kahviloissa ja istuskelen puistossa ja kiertelen kauppoja ja käyn museoissa ja varailen lentolippuja eurooppalaisiin kaupunkeihin kun oikeasti pitäisi käydä koulua tai lukea tentteihin. laskut joskus kerääntyy ja tiskivuoret kasvaa. mutta kyllä mä ihan tavallisesta arjestakin tykkään, ja mun mielestä taas on superluksusta, että kun tulee kotiin sieltä kaupunkilomalta niin asiat on järjestyksessä, kynnysmatolla ei odottele lindorffin kirjeitä ja matkalaukun likapyykitkin voi suoraan heittää tyhjänä odottelevaan pyykkikoneeseen.

tee arjesta kauniimpaa. kun hoidat hommat ajoissa, ne ei kasaannu. ja sitten jää paljon paljon enemmän aikaa kaikelle mukavalle oleskelulle ja elämiselle.

tai sitten rakennat itelles omat realiteetit. jos et halua muuttua, älä muutu. hanki mahtava harjoittelupaikka ja stipendi tai työpaikka ja muuta sinne missä tahdot elää.
mutta laskut kannattaa kyllä maksaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kommentin ei siis ollut tarkoitus olla kettuilua. Olen vaan oikeasti hämmästynyt siitä, että arjesta nauttivia ihmisiäkin on :)

Tahmelantassu (Ei varmistettu)

Awww, kuulostaa tutulta. Mun arkierikoisuus ei keskity rahankäyttöön, mutta kaikkeen muuhun. Ruokailen luomusti ja superterveellisesti monta päivää ja sit syönki hurjat irtokarkkiöverit. Oon euforisessa mielentilassa tai sit itken surusta ja ilosta. Tanssin bussipysäkillä ja portaissa tavallisina arkiaamuina ja -iltoina. Jos kiinnostun jostakin asiasta, voin lukea siitä kaiken mahdollisen, vaikka kello pyörähtäisi ympäri ja kaikki muut hommat jäis tekemättä. Nukun neljä tuntia tai kymmenen tuntia yössä. En lue vähän kerrallaan, koko kirja tai ei mitään. Nyt yritän jälleen kerran harjoitella kohtuutta kaikessa, mutta oon hyväksyny sen, et jännä arki on mun arkea ja voin hyvillä mielin elää elämääni näinkin, vaikka se poikkeaa yleisistä normeista. Laskut pitää silti aina maksaa ja lisäks jelppii kaikkii apua tarvitsevia maailman ihmisiä ja eläimiä, joita elämän mutkikkailla pikkupoluilla ja huikeilla kiitoradoilla tapaa. :)

Let us go
LET US GO

box:

en mä ottanut sut kommenttia kettuiluna, ihanaa vaan saada mielipiteitä ja vinkkejä. yritän kans ajatella niin, että jokainen elää omalla tavallaan eikä kaikkien tarvii nauttia samanlaisista asioista ja elämäntavoista. välillä tuntuu vaan oudolta, että mä kuvittelen itseni onnellisimmillani reppu selässä jossain vierassa maassa kulkemassa ja ystävät omistusasuntojen  valkoisissa keittiöissä :) ja laskujen maksamisesta oon samaa mieltä. vaikka ne välillä meneekin vähän eräpäivän yli :D

tahmelantassu:

ihana kommentti, kiitos :) mä taidan olla vähän samanlainen. kaikki ei tai ei mitään! kuulosti niin mun kirjoittamalta koko kommentti, osasit pukee hyvin sanoiks siitä mitä välillä tunnen. 

-kaisa

Kommentoi