Ajatuksia arjesta

Mä en nyt oikein tiedä miten selittäisin tän asian mutta yritän kuitenkin:

Mun on aika vaikeaa elää ihan tavallista arkea.

Sellasta, että noustaan aamulla, syödään aamupalaa ja kävellään kouluun. Istutaan luennoilla, syödään lounasta ja kävellään kotiin. Siivotaan, pestään pyykkiä, käydään ruokakaupassa ja tehdään päivällistä. Katotaan telkkaria ja mennään nukkumaan.

Mä heräisin mieluummin päivällä, istuskelisin kahviloissa ja söisin lounaaksi jäätelöä. Ajaisin taksilla joka paikkaan ja söisin viikon sushia ruuaksi. Ostaisin joka päivä kiiltäväkantisen muotilehden, colaa lasipullossa tai lentoliput.

Ja sitten mä välillä ihan oikeasti teen niin. En avaa laskuja enkä lue sähköposteja. En pese pyykkiä enkä siivoa kuukauteen. Kun puhtaat alusvaatteet loppuu mä ostan uudet ja annan pyykkivuoren kasvaa. Käytän viimeiset rahani rommikolaan ja glitterkynsilakkaan. Ostan ne lentoliput mutta jätän puhelinlaskut maksamatta. Myöhästyn viisi tuntia koulusta, koska vielä kolmelta aamulla pyörin tanssilattialla laulaen you want me down on earth but im up in space.

Koska mä elän usein ihan sata tai sitten nolla. Että joko teen aivan älyttömästi kaikkea ja haluan juhlat joka päivä, mutta unohdan miten kananmuna keitetään ja mun täytyy kysyä sitä Googlelta. Ja sitten jos mulla on rahaa, niin käytän kaiken ajattelematta yhtään sitä kuuluisaa pahaa päivää. Ja kun mulla ei ole rahaa, niin sitä ei todellakaan ole ja mun täytyy soittaa äidille tuhlaajatyttöpuhelu. 

Mä toivoisin, että voisin löytää jonkun tasapainon tähän mun elämääni. Että pesisin vaikka kerran viikossa pyykkiä, kirjoittaisin edes yhden rästiesseen ja avaisin kaikki kasaantuneet postit. Ettei mun tarvis väkisin yrittää olla kunnollinen ja nauttisin oikeasti siitä, että kotona on siistiä ja kaapissa kaurahiutaleita. 

Tänään mä aloitin taas kerran ihan tavallisen arjen. Yritän takoa päähäni, että on ihan ok jos välillä on tylsää ja ankeeta. Pakotin itseni kävelemään kouluun, ilmoittauduin kevään kursseille ja kävin kaupassa. Keitin parsaa ruuaksi ja tiskasin lopuksi kattilan ja lautasen. Keräsin vaatteet lattialta ja vastasin sähköposteihin. 

Eikä se nyt niin kamalaa ollutkaan. 

Ja onhan kohta taas jo viikonloppu.