2.9.2012 let us go

Bike, beach and boys

Tähän alkuun mä haluisin ilahduttaa teitä teemaan sopivalla biisillä, jonka Anna on luovuuspäissään kirjoittanut joskus ala-aste ikäisenä:

Mä häksään sua, sä häksäät mua

Onko se nyt turvallista, sitä tiedä eeeen

Mut jos sä laitat kypärän, voit taata

tuuuurvaaalliiiisuuudeeeen

Sitä tiedä en!

Tuota me aina lauletaan, kun Ande häksää mua pyörällä (koska mä en siis ite hallitse kyseistä taitoa, kaadun aina vaan.) Ja siis huom. kyllä mä yksin osaan pyöräillä!

Nojuu tässä ollaan kumminkin menossa rannalle (ylläri?)

Mä semi paniikissa kyytiläisenä.

Sieltä tulee Anna…

Vähän Mc Flurryä siinä!

Tämmönen näky odotti meitä kotiin tullessa… Eipä mitään, pompittiin tuosta yli vaan mutta surettaa vaan se miten yleistä tää on Barcelonassa :/ Tässä tapauksessa ei oo siis kyse mistään pulsusta, vaan puhtaasti kodittomasta.

Mistä muistukin mieleeni tarina viime vuodelta ku asutiin Barcassa. Joka ilta kun käveltiin himaan Rambla de Ravalia, niin saatiin kaks ilmasta bisseä intialaiselta mieheltä, joka myi birraa kadulla. Otettiin ne aina hymyillen vastaan ja vietiin tölkit meidän kodin viereisen elokuvateatterin edessä asuvan miehen viltin alle. Sillä oli sellanen pahvilaatikoista rakennettu mökki aina öisin, mut päivisin ei ikinä nähty koko ukkelia.

No sitte me lähettiinki Gràcia festivaaleille! Tietty mä suttasin persikkamehulla paitani nii piti vähän pikakuivattaa.

Mun hiuksista tulee tuolla kuumuudessa vielä enemmän pehko kuin yleensä.

Aina kun kääntyy uudesta kadunkulmasta, ei ikinä tiiä mihin päätyy. Me käytiin ainakin Villissä lännessä, Brasiliassa, Kuubassa ja inkkarikylässä.

Hahaha kattokaa tota takana olevaa naikkosta!

Tapaksia välipalaks.

Löydettiin frendejä ja päädyttiin freestyle räppibileisiin. Voin kertoo ettei sitte hetkeen oo ollu niin hauskaa kuin tuolla! Tanssittiin vaan menee ja pojat jakso pitää konserttia portugaliks varmaan pari tuntia.