Kertomus päivistä
Voi mikä viikonloppu.
Perjantaista kirjoitinkin jo lauantaina, joten nyt on niiden muiden päivien vuoro.
Lauantaina mentiin ensin Esplanadille kahville ja hyvästeltiin Outi, joka lähti takaisin Berliiniin. Jonossa mua ennen oli ihana brittiaksentilla puhuva mies, joka antoi pienen tytön ja pojan valita leivostiskiltä anything you want.
Poika sai päänkokoisen sydänpiparin ja tyttö vielä suuremman marengin. Mies tilasi just a normal bun with sugar ja maksamisen jälkeen palasi ostamaan vielä kaksi pullaa lisää, vaimolleen ja ystävälleen. Perhe istui meidän viereisessä pöydässä, tyttö jaksoi melkein koko marengin, poika teki kuperkeikkoja sohvalla ja söi palasia piparista jalat kohti kattoa.
Meidän pöydässä jaettiin korvapuusteja ja mustikkamuffinsseja kaikille ja puhuttiin paljon. Elämänmuutoksista, Annan tekemistä savitöistä, palapeleistä, prinsessoista ja vähän salaisuuksista.
Kahvin jälkeen etsittiin Nooran kanssa kolmesta kaupasta mustaa mekkoa. Samanlaista meille molemmille. Ala-asteella oli noloa, jos osti vahingossa samanlaisen vaatteen kun jollakin muulla. Mutta sellaista mekkoa kuin tämä, ei edes haluaisi pitää vain itsellään. Mekkoa voi pitää korkokenkien ja isojen korvakorujen kanssa ja tuntea itsensä nätiksi vielä aamullakin. Kouluun tai töihin mekon päälle voi laittaa vaalanpunaisen pörröneuleen ja jalkaan tennarit. Mekko täyttää mun ja Annan laatimat kolmen ässän kriteerit. Ne saavuttaa aika harva juttu, mutta kun vaate on samaan aikaan söpö, seksikäs ja sensuelli niin se kannattaa hankkia. (Henkilöistä kolme ässää on tähän mennessä saavuttanut vaan muutama ihminen Kenzan lisäksi.)
Harmi vaan, että sitä mekkoa ei löytynyt s-koossa koko Helsingistä. Niinpä me tultiin takaisin Nooran luokse ja mä taisin katsoa vähän televisiota. Noora istui koneella ja sanoi, ne mekot tulee meille tänne sitten viimeistään perjantaina. Niin että onni on ystävä, joka tuosta vaan tilaa kaksi samanlaista täydellistä mustaa kolmen ässän mekkoa netistä kotiovelle.
Illalla lähdin Janin ja Mikon tupaantuliaisiin. Piirsin bussissa kortin jossa oli poikien, ja niiden eteisessä asuvan kummitusmummon kuvat. Kirjoitin kuvan taakse jotain kattiloista, kauhoista, onnesta ja rauhasta. Ja ihan vähän kummitusmummosta. Poikien eteinen oli takkimeri ja kenkämeri eikä kukaan ollut varma soitettiinko juhlissa musiikkia, koska kaikki puhui niin paljon ja lujaa. Juteltiin ensi kesästä ja siitä, miten hyvältä pinaattipiirakka maistui. Soitettiin niille, jotka myöhästyi juhlista että koska te oikein tulette ja tulkaa jo. Käveltiin käsikynkkää karaokebaariin ja minä seisoin päälläni kokolattiamatolla. Tai yritin kunnes kaaduin, enkä ollut ollenkaan niin jumppakärpänen kuin se pikkupoika siellä Esplanadilla.
Laulettiin karaokea, piirrettiin kaloja käsiin ja mä olin onnellinen kun kerrankin niin monta tärkeää ihmistä istui yhtäaikaa ihan lähellä.
Sunnuntaina mentiin Nooran kanssa pitsalle Puttesiin. Sillä täytyyhän elämässä olla perinteitä, ja sunnuntaiputte’s on yksi niistä. Se mukava pitsanpaistaja jolla on silmälappu leikki mun kanssa piiloa pylvään ympärillä ja Margherita oli ihan yhtä hyvää kuin aina. Kahville mentiin Ysiin ja sitten mä keksin, että Llamasissahan alkaa bingo kello seitsemän!
Juostiin äkkiä kotiin ja sitten Llamasiin. Keinuttiin katosta roikkuvissa keinuissa ja pelattiin odottellessa Trivial Pursuitia. Opittiin vaikka mitä, kuten että maailman viherkasveista 85 tai 95 prosenttia on merissä. Tai että Orangutangit voi elää 60-vuotiaksi ja kananmunankeltuaista kutsutaan myös nimellä ruskuainen.
Bingossa huudettiin laama! ja voitettiin yhteensä neljä kertaa. Viereisessä pöydässä oleva mies kysyi multa olenko mä Miss Suomi ja tarjosi pikkumukin vaikka en ollut. Bingon jälkeen juostiin taas kotiin, koska Noora halusi laittaa korkokengät. Ja niinpä munkin sitten piti, ettei Nooran yksin tarvinnut olla pitkä ja hitaastikävelevä. Myöhästytttiin kolme sekuntia ratikasta ja käveltiin yhteen tanssipaikkaan, jota en voi juuri nyt kirjoittaa tähän. Meillä oli ihan hirveästi puhuttavaa, joten juteltiin mieluummin kahdestaan nurkassa, eikä lähdetty tanssimaan vaikka pojat pyysi.
Uskalsin lähettää yhden viestin vaikka jännitti, mutta vastaus oli ihana ja vei jännityksen pois. Maanantaina heräsin ruudullisissa yöhousuissa ja aamupalasta tuli yhtäkkiä brunssi. Puhelimesta loppui akku ja laturi on rikki. Niinpä koko päivä muuttui yhdeksi pitkäksi aamuksi, eikä kukaan saanut mua kiinni. Televisiosta tuli typeriä realityohjelmia ja musiikkivideoita, mutta tärkeämpää oli puhua vuorista, vaelluskengistä ja elokuvanteosta. Keittää lisää kahvia ja yhtäkkiä huomata, että televisiosta tulee Pikku Kakkonen ja että välillä on tärkeää katsoa ohjelmia joissa on tyyppejä nimeltä Milli, Äitipossu tai Naatti.
Viimeinen ohjelma oli Rölli, kello tuli kuusi ja kysyttiin koska taas nähtäisiin. Sovittiin, että jos vaikka kahdeksalta.
Nyt onkin yhtäkkiä tiistai ja mun pitää lähteä ostamaan uutta laturia ja lentää Poriin Artun, Elsan ja Annin luokse. Viikon päästä pitäisi olla kaikki koulutehtävät valmiina ja opintopisteitä kaksisataaneljäkymmentä. Niinpä tällä viikolla mä kirjoitan vielä aika monta esseetä, kunnes jälleen perjantaina tulen Helsinkiin. Koska lauantaina pitää nähdä ystäviä ja sunnuntaina mennä bingoon.
Elämä tuntuu aika kivalta just nyt.
X Kaisa
English: I had a sweet weekend, hope you had too. If you tried to headstand in karaoke bar i hope you didnt fail it like i did.