Kolme ässää
Mä en oikeesti tiedä miten voisin elää ilman näitä kolmea kaverusta.
Arttu, Elsa ja Anni on mun siskon lapset, joille oon sata kertaa laulanut Meksikon pikajunan ja tehnyt metsäretken ja lukenu kirjan ”Arvaa kuinka paljon sinua rakastan?” Ja jos kysyisit kuinka paljon, niin vastaisin että kuuhun asti. Ja takaisin.
Ja nyt nää pikku tyypit opettaa sulle ja mulle pari juttua elämästä.
Ei haittaa jos naama on likainen koska se kertoo vaan siitä, että aamupalalla sai kaakaota ja puutarhan kaikki kivet on nyt koristeltu vesiväreillä.
Elämässä kannattaa olla innoissaan pienistä jutuista. Kuten hmmm… vaikkapa sählypallosta.
Jos et itse osaa, pyydä apua niin sua autetaan.
Luota itseesi. Älä pelkää haasteita ja vaikka se juttu olis kuustoista kertaa isompi ja painavampi kuin sinä itse, niin yritä edes. Oikeilla varusteilla pääsee jo pitkälle.
Jos huomaat, että joku tarvii apua niin juokse auttamaan.
Likaa sun kädet välillä.
Yhdessä sen isoimmankin kannon voi saada käännettyä oikein päin.
Maistele uusia ruokia.
Ruokia! Mä sanoin ruokia!
Ajattele ensin.
Ole oma itsesi.
Ilkeitä tyyppejä ammu ritsalla naamaan.
Mustikoita ei voi koskaan syödä liikaa.
Älä koskaan, koskaan luovu sun mielikuvituksesta. Pinkki pyörä voi ihan hyvin olla Harley Davidson jos vaan uskot tarpeeks lujaa.
Maalaa välillä sellasiakin seiniä joita ei sais.
Pelleile ainakin kerran päivässä. Mieluummin kaks.
Jos joku vetää sua nenästä, vedä takas.
Pyydä anteeksi ja halaa.
Kaatumisen jälkeen sä voit tehä kaks juttua. Jäädä makaamaan tai nauraa, ja nousta ylös.
X Kaisa