Mukavia juaneksia

Näin hetken jo Espanjassa asuneena sitä on pistänyt merkille niin hyviä kuin huonojakin puolia niin itse kaupungista, kuin sen ihmisistä. Eilen oli taas hyvä esimerkki siitä, kuinka yleisesti ottaen ihmiset ovat täällä hyvin auttavaisia.

Olin tosiaan eilen unohtanut pyöräni avaimen kotiin. Töihin tultaessa sitten manasin, että mihin laittaisin pyöräni jotta sitä ei varasteta. Samaan aikaan vieressäni oli espanjalainen mies joka lukitsi pyöräänsä ja näin että hänellä oli irrotettava lukko, joten päätin kysäistä voisinko kiinnittää pyöräni samaan lukkoon. Tähän muuten huomautus, että suomessa en olisi ehkä kysynyt joltain täysin tuntemattomalta samaa, mutta jotenkin täällä on rohkaistunut koska ihmiset ovat usein halukkaita auttamaan.

Hän kuitenkin suostui, että laitamme pyörämme samaan lukkoon mutta hänen piti lähteä jo aikaisemmin pois kuin minun, joten pyöräni olisi jäänyt ilman lukkoa vielä pariksi tunniksi iltäpäivällä. Menin takaisin alas kun hänen oli tarkoitus päästä töistä, mutta hän olikin jo lähtenyt aikaisemmin. Hän oli kuitenkin jättänyt lapun, että  oli hakenut toisen lukon ja lukinnut pyöräni ja että voi tulla aukaisemaan lukon kun pääsen töistä, koska hän työskentelee läheisessä apteekissa. Hänhän olisi voinut vain jättää pyöräni siihen välittämättä koko asiasta sen enempää!

Kun siis pääsin töistä menin apteekkiin ja hän tuli aukaisemaan pyöräni lukon. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Tästä pienestä mutta hyvinkin ystävällisestä eleestä tuli kyllä hyvä mieli koko päiväksi.

Mutta kyllähän sitä suomessakin ystävällisiä ihmisiä on, kun luin Pupulandian Jennin tämänpäiväisen tarinan täältä:)

Pus!

Ps. Kuva ei liity tapahtumiin, vaikka siellä se rakas ajokkini näkyykin:)