Mummusta, kelkkailusta ja hampurilaisista

Näin viime yönä unta mummusta. Tuffanmummusta. Musta on ihanaa, miten sanotaan tuffanmummu. Niinkuin mummu olisi tuffan oma.

Kun olin pieni, olin mummulassa tosi paljon. Söin makaroonilaatikkoa Aku Ankka lautaselta ja join limsaa vaaleanpunaisella norsupillillä. Pakastimesta löytyi aina vielä yksi jäätelö. 

Serkkuni Saaran kanssa pengottiin vaatekaapit yhä uudestaan ja tehtiin kummallisia esityksiä. Mummu nauroi niin, että vedet valui silmistä.

Joka kerta oli tuffa ovella vastassa. Kumpi käsi, se kysyi ja aina nyrkistä löytyi punainen Mariannekarkki.

Kerran mummu kysyi oletko Kaisa ikinä ollut junassa? Enkä mä ollut! Siltä seisomalta pakattiin eväät ja lähdettiin junailemaan. Taidettiin mennä Karkkuun asti ja sitten puhtaiksi valkoisiksi lakanoiksi takaisin kotiin.

Ja Pasianssi! Voi miten mummu pelasi Pasianssia.Niin kuluneita kortteja en ole ikinä nähnyt. Mutta olihan mummu opinnut kortinsilmät aikaisemmin kuin kirjaimet!

Kauniit ja Rohkeat mummu nauhoitti joka kerta. Rauhallisesti paineli asetukset kaukosäätimestä ja asetti VHS- kasetin videoihin. Jos joku vaikka ohjelman aikana vahingossa soittaisi ja menisi joku tärkeä käänne ohi! 

Opetin mummun käymään maauimalassa ja Hesburgerissa. Kanahampurilainen, ranskalaiset ja maito. 

Mummu opetti mut hyväksymään kaikki ihan sellaisena kuin he ovat. Kertoi tarinoita salaisista tansseista sodan aikana. Kirjeistä, joita tuffa lähetti rintamalta ja siitä, kuinka mummu kelkkaili Merikarvialta Ulvilaan. Harmituksesta, kun Noormarkun kohdalla loppui lumi.

Mummu kuoli jo melkein kolme vuotta sitten. Viimeiseksi mummu puhui sandaaleista.

Kaisa. Osta itsellesi uudet kesäsandaalit. Sellaiset oikein kalliit. Ei mitkään tylsät ja ruskeat, vaan vaaleanpunaiset ja valkoiset. Niissä pitää olla niin paljon röyhelöä, rusetteja ja kimallusta, ettei sinun jalkaa edes näy!

Niin ja siitä unesta. Meidän piti mennä sairaalaan verikokeisiin. Mutta mummu sanoi, että joisi mieluummin viskiä ja juttelisi mukavia. Niin me sitten tehtiin.