Buddhatuoleja ja muita herkkuja

Täältä pärähtää nyt ilmoille kuvakavalkaadi eventistä, jossa oltiin vähän aikaa sitten. 

Luulin aikaisemmin että iltama on Jeffrey Cambellin oman liikkeen juttu, mutta kyseessä olikin kolmen eri merkin yhteistyö, joka järjestettiin Budda bagin liikkeessä. Kaksi muuta merkkia olivat siis American Perez ja Cambell. Hauskaa oli joka tapauksessa! Viini virtasi ja me tytöt heiluttiin korkeuksissa korkkareita kokeillen. Budda bagista jatkettiin iltaa Mohitojen perässä meksikolaiseen ravintolaan, joten sattuneesta syystä loppuillasta ei sitten ookaan enää kuvia.

img_2360.jpg

Noora ja Anna ihailee

img_2361.jpg

img_2362.jpg

img_2363.jpg

img_2368.jpg

Budda bag siis valmistaa vähän Fatboyn tyylisiä (mutta vielä mukavampia!) löhöilytuoleja, raheja ja niskatyynyjä. Kun kerran lösähdät tuollaiseen tarvitset hyvän syyn ylösnousemiseen, lupaan. 

img_2367.jpg

img_2365.jpg

img_2366.jpg

img_2376.jpg

img_2377.jpg

Noora ja vauva

img_2387.jpg

img_2389.jpg

img_2393.jpg

img_2395.jpg

Voi haluan! Mutta en tarvitse, en sitten millään. Mälsää!

img_2400.jpg

img_2409.jpg

img_2413.jpg

img_2419.jpg

img_2425.jpg

Bongailtiin muutamat siistit kengät teidänkin nähtäville

img_2431.jpg

img_2380.jpg

Went to this event at Budda bag store with girls. Red wine, Jeffrey Cambell shoes ja happy people! If you ever decide to sit in Budda bag chair be sure that you have lot’s of time. It’s gonna be hard to find reasons to get up, i promise. 

Muoti Ostokset Trendit

Mummusta, kelkkailusta ja hampurilaisista

Näin viime yönä unta mummusta. Tuffanmummusta. Musta on ihanaa, miten sanotaan tuffanmummu. Niinkuin mummu olisi tuffan oma.

Kun olin pieni, olin mummulassa tosi paljon. Söin makaroonilaatikkoa Aku Ankka lautaselta ja join limsaa vaaleanpunaisella norsupillillä. Pakastimesta löytyi aina vielä yksi jäätelö. 

Serkkuni Saaran kanssa pengottiin vaatekaapit yhä uudestaan ja tehtiin kummallisia esityksiä. Mummu nauroi niin, että vedet valui silmistä.

Joka kerta oli tuffa ovella vastassa. Kumpi käsi, se kysyi ja aina nyrkistä löytyi punainen Mariannekarkki.

Kerran mummu kysyi oletko Kaisa ikinä ollut junassa? Enkä mä ollut! Siltä seisomalta pakattiin eväät ja lähdettiin junailemaan. Taidettiin mennä Karkkuun asti ja sitten puhtaiksi valkoisiksi lakanoiksi takaisin kotiin.

Ja Pasianssi! Voi miten mummu pelasi Pasianssia.Niin kuluneita kortteja en ole ikinä nähnyt. Mutta olihan mummu opinnut kortinsilmät aikaisemmin kuin kirjaimet!

Kauniit ja Rohkeat mummu nauhoitti joka kerta. Rauhallisesti paineli asetukset kaukosäätimestä ja asetti VHS- kasetin videoihin. Jos joku vaikka ohjelman aikana vahingossa soittaisi ja menisi joku tärkeä käänne ohi! 

Opetin mummun käymään maauimalassa ja Hesburgerissa. Kanahampurilainen, ranskalaiset ja maito. 

Mummu opetti mut hyväksymään kaikki ihan sellaisena kuin he ovat. Kertoi tarinoita salaisista tansseista sodan aikana. Kirjeistä, joita tuffa lähetti rintamalta ja siitä, kuinka mummu kelkkaili Merikarvialta Ulvilaan. Harmituksesta, kun Noormarkun kohdalla loppui lumi.

Mummu kuoli jo melkein kolme vuotta sitten. Viimeiseksi mummu puhui sandaaleista.

Kaisa. Osta itsellesi uudet kesäsandaalit. Sellaiset oikein kalliit. Ei mitkään tylsät ja ruskeat, vaan vaaleanpunaiset ja valkoiset. Niissä pitää olla niin paljon röyhelöä, rusetteja ja kimallusta, ettei sinun jalkaa edes näy!

Niin ja siitä unesta. Meidän piti mennä sairaalaan verikokeisiin. Mutta mummu sanoi, että joisi mieluummin viskiä ja juttelisi mukavia. Niin me sitten tehtiin.

 

Suhteet Ystävät ja perhe Syvällistä