Seiniä

Oon yrittänyt aloittaa tätä postausta nyt ainakin kolme kertaa. Haluaisin kirjoittaa kauniita sanoja rakkaudesta. Ikävästä, joka satuttaa mun sydäntä. Tai edes siitä, kuinka täällä toimistolla on ensin liian kylmä ja nyt aivan liian kuuma. Villapaita, villasukat ja Annalta varastettu kaulahuivi on yhtenä isona myttynä tuossa pöydällä. 

Olisin halunnut kertoa teille kuinka kauniita sanoja mulle sanotaan joka päivä. Semmoisia sanoja, joita puhutaan elokuvissa jotka maistuu siirapilta. Kertoa mukavasta mutta ihan tavallisesta viikonlopusta, jolloin katsoin monta jaksoa Simpsoneita ja söin jäätelöä.

Mutta en mä tänään osaa. Siksi näytän teille kuvia seinistä.

Vanhasta papasta ja koirasta.

Ja sen sellaisesta.

 

I’ve been trying to write this post like three times now. I would like to write sweet words about love. Write about how much i miss. Or at least tell you how hot it is here at our office. In the mornings im always freezing but later all my clothes are just one big pile on the table. 

I would like to tell you about those beautiful words that i hear every day. Those kinds of words they talk in the movies, that taste like syrup. Tell about my ordinary weekend when i watched Simpsons while eating ice cream.

But i don’t know how. Not today.

That’s why i’ll show you pictures about walls, granpapas and dogs.