When you wish upon a star
(Huomasin, että mun San Francisco kuvat onkin vielä Bryanin koneella niin kerronkin tässä niitä odotellessani Disneylandista)
Pienenä, kun katsoin Disney-elokuvia mun piti aina kelata siitä alusta ne mainokset koska muuten aloin ihan oikeasti itkeä ja masennuin koko loppupäiväksi. Muistatteko sen mainoksen, jossa perhee kirmaa pitkin Disneylandia musiikin soidessa ja lopussa on ilotulitus tai ilmapalloja tai jotakin sellaista.
Mä halusin sinne niin kovasti! Ja olin ihan varma etten ikinä pääse halaamaan Mikkiä enkä näkemään prinsessojen linnaa. Mutta sitten!
Yli 20 vuotta myöhemmin oli vihdoinkin mun vuoro.
Voi että mä olin onnellinen! Heti ensimmäisenä juoksin ostamaan mikkihiirikorvat ja halaaman Minniä.
Kaiken lisäksi meillä oli vielä sellanen vip-passi, jolla päästiin kaikkien ikuisuuden pitkien jonojen ohi ja suoraan exit-ovesta sisälle laitteisiin. Sen avulla ehdittiin kiertää koko Disneyland ilman minuutinkaan jonotusta.
Parkkipaikka muistiin ja menoksi.
Tässä on tosifani!
Tässä vaiheessa istuttiin vasta junassa ja mä olin jo aivan pähkinöinä.
Mun piti niiiiiin hillitä itseäni etten ostanu kaikkea krääsää mitä tuolla myytiin.
Just ja just sain napattua kuvan Pinokkiosta ja Gepetosta.
Kattokaa nyt sitä!
”How are you beautiful?” kysyi maailman suloisin Belle multa…. ja niiltä muilta kolmevuotiailta samassa jonossa....
Tuolta putiikista sai ostaa sellasia prinsessapäiviä, joissa laitettiin kaikki hiukset ja mekot ja hileet ja härpätykset! Bryanin mielestä se ois ollu liiottelua. Oon vieläki vähän vihainen.
Ne ajelut ei siis ollu mitään kreisejä vuoristoratoja vaan sellasia ihan upeesti tehtyjä juttuja, joissa oikeesti tuntu et ois sisällä siellä elokuvassa! Peter Panissa istuttiin laivaan ja alapuolella näkyi koko lontoo ja kaikki paikat koko leffasta ja mä vaan kiljuin ja nauoroin enkä tiedä nauroiko Bryanin vai häpesikö se vaan mua hahah. Toi oli kai tarkotettu ihan pienimmille lapsille mut menin silti kaks kertaa ja aaaaaa huikeeta!
Ymmärrän kyllä tosi hyvin miks tonne noi liput on niin kalliita, ne ajelujen hahmot ei todellakaan ollu samanlaisia kun vaikka lintsikkä, vaan näytti ihan oikeilta ja jokanen asia oli tehty tosi pikkutarkasti äänistä lähtien.
”Take a picture!” oli mun päivän käytetyin lause heti ”Ooooh look at that!” jälkeen.
Siinä me nyt sitte ollaan! Alemmasta kuvasta voitte päätellä jotain mun innostuksen määrästä…
Toi Star Wars ukko oli aika pelottava nii mun poseeraus meni aika jäykäksi.
Tuolla sai oikeesti ite ampua avaruusoloita sellasella laser-aseella!
Tää oli niin karu. Lapsia jotka oli eksyny vanhemmistaan Disneylandin tohinoissa istui tuolla penkkeillä ihan surullisina.
Jasmin! Kaikki nuo prinsessat oli mua just tuohon olkapäähän asti hahah.
Oltiin iloisia!
Iso paha susi!
Menossa vuoristorataan.
Juuriki näin!
Tuonne rakennetaan juuri Autot- leffojen Syylari cityä. Se on oikeesti JÄTTIMÄINEN. Kaikki ne aavikot ja vuoret ja ihan kaikki vaan odottaa miljoonia pikkulapsia juoksentelemaan sinne. Veikkaisin suosion olevan jotain aika huikeeta.
Viimisenä käytiin Pieni Merenneito-ajelussa ja multa meinas vaan itku päästä ku se kaikki oli ohi ja olin niin onnellinen.”Aalloissa siiiiis” mä vaan hoilotin ihan täyttä kurkkua. Tässä vaiheessa olin jo menettäny viimeiset aikuisuuden rippeet.
Voi juku mikä päivä!
Went to have a happiest day in my life to Disneyland! Thank you Nan for paying our tickets and thank you my love for having so much patience with me when i was acting like a crazy 3 year old the whole time <3