Äkkilähtö Sisiliaan
Viime viikolla pidin pienen loman töistä. Maaliskuun loppuun mennessä piti käyttää vuoden 2017 aikana kertyneitä lomia pois ja viime viikko tuntui siihen sopivalta ajankohdalta. Alunperin ajatuksenani oli suunnistaa tutkimaan tätä pientä saarta jälleen vähän tarkemmin mutta toisin kävi. Huomasinkin varanneeni minireissun Sisiliaan. Viime lokakuussa jo kävin siellä päiväreissulla, tosin vain tutustumassa Etnaan lähemmin. Tällä kertaa mietin aluksi, että olisin mennyt lautalla yli ja ollut yhden yön Cataniassa. Tälle olisi tullut hintaa noin 130 euroa (lauttamatka 100€ + hotelli 30€). Päädyin kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun, joka irtosi halvemmalla. Varasin Ryanairsilta lennot, jotka maksoi 51 euroa (meno-paluu) + hotelli Cataniasta kahdeksi yöksi 54 euroa. Ei siis huono ollenkaan. Todellisuudessa maksoin tosin hotellista vain 50 euroa, sillä ensimmäinen hotelli meni vaihtoon 😀 Siitä tarkemmin vähän myöhemmin. Tässä vaiheessa myös mainittakoon, että todennäköisesti jaan tätä Sisilian reissua useampaan blogipostaukseen. Asiaa ja varsinkin kuvia on sen verran paljon, että yhdestä blogipostauksesta tulee jo aivan liian pitkä.
Tämän näköisellä koneelle lennettiin. Ei ihan huono kokemus vaikka aika pieni sillipurkki tämä tuntui olevan. Onneksi lentoaika oli noin 30 minuuttia, joten periaatteessa kone ehti vain nousta ilmaan kun jo piti taas laskeutua. Nopea lento siis.
Oli kyllä yllättävän kivisen näköinen tämä pieni saari tuolta yläilmoista katsottuna 🙂 Kerrankin satuin lentämään saaren yllä päiväaikaan.
Ryanair ehti sentään tarjoilla vähän juomia, syömisiä sekä erilaisia ostosmahdollisuuksia näinkin lyhyellä lennolla. Jännä huomio oli se, ettei koneessa ollut etupenkin selkänojassa mitään taskua, josta olisi löytynyt lehtiä tms. kuten lentokoneissa yleensä. Sen sijaan henkilökohta jakoi nämä lehtiset matkustajille kun lento oli ilmassa ja turvavyön merkkivalo sammunut. Tällä kertaa en kuitenkaan ostanut mitään, edes juomista.
Tämä oli ensimmäinen reissu jonka tein ainoastaan käsimatkatavaroilla. Se oli hieman haastavaa näin naisena reissatessa mutta loppujen lopuksi yllättävän helppoa. Ja mikä parasta, lentokentällä selvisi kaikesta paljon helpommin. Check-innin tein myös netissä jo valmiiksi, joten kentällä vain suoraan turvatarkastukseen ja koneeseen. Ainoa mikä jäi hieman harmittamaan, oli etten voinut ostaa Sisilian puolelta juuri mitään. Tai ainakin sai miettiä pystyisinkö tuomaan ostokseni takaisin Maltalle isossa käsilaukussa.
Catanian kentältä nousin lentokenttäbussin kyytiin, joka veloitti lipusta 4 euroa. Katsoin reitin jo aikaisemmin ja totesin, että voisin jäädä ensimmäisellä mahdollisella pysäkillä pois. Tässä bussissa ilmeisesti oli vain ne tietyt pysäkit missä pääsi kyytiin ja missä voi jäädä pois. Pysäkki sattui sataman lähellä, josta katsoin olevan lyhyt kävelymatka hotellille. Noh toisin kävi. Päätin tottakai lähteä kävelemään sitä sataman ns. väärää puolta. Ongelmaksi muodostui, että sataman ja sellaisen isomman tien välissä oli korkea aita, jonka yli ei päässyt. Ja tietenkään ei sattunut missään vaiheessa kohtaa, jossa olisi päässyt aidan toiselle puolelle. Siinä tuli sitten käveltyä aikamoinen matka sataman vierusta pitkin takaisin lentokentälle päin. Kun vihdoin kohtasin sataman portin, päätin kysyä neuvoa. Parasta näissä italialaisissa on se, että kun heiltä kysyy jotain, asia ilmaistaan englantia ja italiaa sekaisin puhumalla todella usein :D Selvisi, että siinä oli ihan portin vieressä pieni polku, josta pääsee aidan toiselle puolelle sekä suojatie liikennevaloilla, jotta pääsin tämän isomman vilkkaan tien yli. Ainakin tämän pienen seikkailun aikana tuli nähtyä hieman taidetta :)
Kun sitten viimein pääsin hotellille, niin näky oli sellainen mitä en ihan odottanut. Varasin hotellin Booking.comin kautta. Olen aina tehnyt hotellivaraukset heidän kauttaan koska mielestäni heiltä löytyy hyviä tarjouksia. Joskus tosin olen käyttänyt myös Agodan sivuja. Hotelli näytti olevan tavallisessa kerrostalossa. Alakerrassa ei ollut minkäänlaista vastaanottoa. Kävelin jopa portaat ylös ja yritin soittaa ovikello oven kohdalta, jossa oli hotellin nimikyltti. Kukaan ei kuitenkaan avannut ovea. Tottakai olisin voinut vielä soittaa numeroon, joka oli alakerrassa mainittuna mutta koska hotelli tuntui olevan hieman syrjässä ja alue omaan silmään vähän epäilyttävä, niin päätin perua varauksen. Sain sen vielä jopa tehtyä ilmaiseksi. Päädyin hotellin vieressä olevaan pieneen kahvilaan, jossa join coca-colan samalla kun katselin kännykästä toista hotellia. Aika nopeasti löysinkin viihtyisän näköisen hotellin aivan keskustan tuntumassa ja sinne ei ollut kovin pitkä matka kävellä. Mitä nyt takaisin sinne mihin bussi alunperinkin jätti ja siitä sitten vielä vähän matkaa eteenpäin :D Onneksi sattui ihana aurinkoinen sää eikä tosiaan ollut matkalaukkua raahattavana.
Päädyin hotelliin nimeltä Piccadilly House (bed & breakfast), paikallisen ihanan vanhemman pariskunnan pitämä pieni hotelli. Hinta oli tosiaan kahdesta yöstä 50 euroa, johon kuului aamiainen sekä wifi. Sain aika mukavan, pienen oman huoneen. Kylpyhuone tosin oli jaettu. Sen siisteydestä tosin pidettiin niin hyvää huolta, ettei asia oikeastaan itseä edes haitannut. Loppujen lopuksi kun hotellissa tuli vietettyä lähinnä yöt nukkuessa.
Tämäkin hotelli oli itse asiassa vähän sellainen kerrostalomainen. Ovella oli summeri, jota painettiin ja joku sitten yläkerrassa avasi oven. Hotelli sijaitsee toisessa kerroksessa. Toki sain heiltä sitten avaimet, joilla pääsin kulkemaan silloin kun halusin. Elämäni ensimmäinen kerta kun hotellissa tarvitsin jopa neljää erilaista avainta liikkumiseen :D Ulko-oveen oli omansa ja 2. kerroksen oveen omansa. Tämän jälkeen oli vielä kolmas ovi, johon oli oma avain sekä tietysti se oman huoneen avain.
Aamupala oli, noh italialainen. Pariskunnasta mies hoiti aamupalan pienessä keittiössä, joka muistutti oikeastaan ihan kerrostaloasunnon keittiötä. Tarjolla oli jonkunlainen kroisantti (ainakin muistutti eniten sitä :D), jogurttia, kahvia/cappuchinoa/teetä, tuoretta mehua, joku makea pulla sekä valmiiksi kuorittu appelsiini. Ei ihan huono. Vaikka toisaalta olisin kaivannut lisukkeeksi juustoja ja leikkeileitä. Aamupalasta tuli aika makeahko, sillä tuon kroisantin päälle oli vaihtoehtoina voita ja marmeladia. Vaikka itsekin satun olemaan makean perään, niin tässä aamupalassa tuli makeutta kyllä liikaa. Varsinkin kun ekana aamuna pullasta löytyi kunnon reilu täyte suklaata ja toisena aamuna valkosuklaatäyte. Näiden täytteissä ei todellakaan oltu säästelty. Mutta hyvin sai vatsan silti täyteen.
Tästä kirjoituksesta tuntuu tulevan yllättävän pitkä. Jatkan tätä Sisilian reissua vielä yhdessä tai kahdessa eri kirjoituksessa. Tulee kerrottua vähän junamatkasta Taorminaan sekä itse Cataniasta.