Intia – maa johon palaan kerta toisensa jälkeen

Intia on maa, joka jakaa ihmisten mielipiteitä. Toisinaan jopa aika rankastikin. Se on maa johon jotkut eivät suostuisi matkustamaan mistään hinnasta. Toisaalta se on myös maa, jota moni joko rakastaa tai vihaa. Kuten monilla Intiassa matkustaneilla, myös minulla, on tähän maahan viha-rakkaus suhde. Intia on maana ihan valtava ja voisin väittää ettei toista samanlaista maata ole olemassakaan. Olen itse käynyt Intiassa neljä kertaa. Kolmesti olen matkannut Goalle 1-2 viikon rantalomalle ja kerran käynyt reppureissaamassa kuukauden eri paikoissa. Joka kerta lähtö tuottaa joissakin ihmisissä ihastusta ja joissakin taas kysymyksiä siitä miksi sinne menen. Se syy miksi palaan sinne kerta toisensa jälkeen, on vaikea selittää. Mutta yritän nyt hieman avauta omia tuntemuksia ja kokemuksia. 

Monille kulttuurishokki ensimmäisellä reissulla on todella kova. Ensikertalaisen on ehkä helpointa aloittaa Intiaan tutustuminen Goalta. Sanotaan ettei Goalla näe sitä ns. oikeaa Intiaa ollenkaan. Ehkä se osittain pitää paikkaansa, sillä siitä on tullut melkoinen turistirysä. Toisaalta kyllä sitä oikeaa Intiaa sieltä löytyy, kunhan osaa etsiä oikeasta paikasta. Olin itse ensimmäistä kertaa Goalla jouluna 2006. Kaverilleni se oli toinen kerta ja toisin kuin minä, hän oli tästä reissusta aivan innoissan. Muistan edelleen sen lämpivän ilman ja hajut, jotka iskivät vasten kasvoja kun tultiin ulos Goan lentokentän terminaalista odottamaan bussia hotellille. Kulttuurishokki iski minulle aika pahasti. Yritin silti parhaani mukaan nauttia reissusta. Olisin ehkä nauttinut enemmänkin, jos olisin tutustunut kohteeseen paremmin ennen matkaa. En myöskään ollut koskaan aiemmin syönyt intialaista ruokaa. Reissun jälkeen ajattelin, etten koskaan enää matkustaisi Goalle, saati sitten muualle Intiaan. Toisin kuitenkin kävi. 

Asiat voivat kuitenkin muuttua paljon 9 vuoden aikana. Toinen kahden viikon Goan reissuni tapahtui tammikuussa 2016 ja se muutti aivan kaiken. Myönnettäköön silti, että kun kaverini Thaimaan sijaan halusikin Intiaan, en ollut ehkä kovin innoissani 😀 Tutustuin tällä kertaa enemmän kohteeseen ja  sain intoa kun tiesin pääseväni syömään aitoa intialaista ruokaa. Olin käynyt Suomessa useassa intialaisessa ravintolassa syömässä ja opin rakastamaan sitä ruokaa. Lisäksi olin opintojeni loppusuoralla, stressitaso oli melkoinen ja kaikenlaista tapahtui vuonna 2015. Kun tammikuu koitti, olin vain iloinen päästessäni kahden viikon lomalla kauas Suomesta ja kaikista stressaavista asioista. Voisi kai siis sanoa, että asenteeni oli huomattavasti erilainen. Aika pian sitten huomasinkin suunnittelevani seuraavaa reissua Intiaan. Elo-syyskuussa vietinkin 4 viikkoa Intiassa reppureissaten eri paikoissa. 

Mikä siinä Intiassa sitten viehättää? Erilaisuus ja monikulttuurisuus. Ne sanat ehkä kuvaavat parhaiten. Itse rakastuin Intiassa seuraaviin asioihin: 

Kulttuuri:  Intia jakaantuu Pohjois- ja Etelä-Intiaan. Jo pelkästään näissä kahdessa on paljon kulttuurillisia eroja. Sen lisäksi tässä maassa on monta eri osavaltiota, joissa on oma kulttuuri, uskonto ja kieli. Intia on maa, joka koettelee kaikkia aisteja samalla kertaa. Kulttuuriin kuitenkin on tärkeää tutustua ennen kuin Intiaan lähtee. Moni asia on eri lailla kuin meillä ja meille normaalit asiat voivat loukata intialaisia. On tiettyjä tapoja, jotka kannattaa painaa mieleensä ennen lähtöä. Näistä yhtenä mainittakoon, että älä ikinä anna mitään (esim. rahaa) vasemmalla kädellä, koska heille se tuottaa huonoa onnea ja vasenta kättä muutenkin pidetään maassa epäpuhtaana. Näistä eri tavoista voisi melkein kirjoittaa oman kirjoituksen 😀

Ranta: Monta kilometriä rantaviivaa, varsinkin Goalla. Tietää muuten talvella myös varmaa aurinkoa kun sinne lähtee reissuun 🙂 

Värit: Se värikkyys on ihan toista kuin mitä meidän harmaassa Suomessa. On pinkkiä, sinistä, vihreää, punaista, keltaista, oranssia, kimaltevaa, glitteriä ja ihan mitä vaan näiden väliltä ja paljon muuta. Naisten ihanan värikkäät sarit ovat todella kauniita. Ja ne huivit! Montako lie huivia raahasin viime reissultakin kotiin eri väreissä. Laukkuja taitaa myös lähteä joka kerta mukaan ja myös vaatteita. Varsinkin vaatteiden teettäminen Intiassa on edullista ja ainakin tulee juuri oikea koko. Tähän mennessä vaatteiden teettämisessä ei ole saanut pettyä. Ja kangasvaihtoehtoja ja värejä on todella paljon. 

Ihmiset: Ihmisten ystävällisyys on jotain mitä nykyisin harvemmin Suomessa näkee, valitettavasti. Toki varmasti meiltäkin poikkeuksia löytyy. Intiassa ihmiset tulevat helposti juttelemaan ihan ventovieraille. Ehkä siihen toisaalta liittyy myös uteliaisuus länsimaalaisia kohtaan. Paikalliset toivottavat hyvät huomenet ja illat iloisesti ja kyselevät kovasti mistä päin maailmaa on ja kysyvät kuulumisia. Juttelevat oikeastaan mistä vain. Joskus näin länsimaalaisena se intialaisten suorapuheisuus tuntuu oudolta, samoin kun he kyselevät joskus hieman liiankin henkilökohtaisia asioita. Intiassa tuntuu olevan yleistä, että asioissta puhutaan avoimesti, näin länsimaalaisena joskus hieman liiankin avoimesti. Intialaiset myös auttavat mielellään kun heiltä kysyy neuvoa. Maaliskuussa 2017 kävin Goalla viikon reissulla ihan yksin. Oli kuitenkin jännä huomata, etten oikeastaan ollutkaan niin yksin. Joka kerta kun lähdin hotellilta vaikka rannalle, jäin suustani kiinni jonkun kanssa. Yleensä ne olivat tuttuja edellisiltä reissuilta. Rannalla menin vanhaan kantapaikkaan, jossa tutut ihmiset pitivät seuraa. En oikeastaan tainnut koskaan olla täysin yksin, paitsi hotellihuoneessani. 

Temppelit: Yhtä kauniita temppeleitä en ole tainnut muualla nähdä. No ehkä Thaimaassa joitakin. Intiassa temppelit ovat kuitenkin ihan omaa luokkaansa. Niiden koristeet on tehty hienoiksi ihan pieniäkin yksityiskohtia myöten. Varsinkin jos miettii esimerkiksi vaikka kuuluisaa Taj Mahalia, niin sen koristekuviot ovat jotain ihan mieletöntä. Ja kaikki käsintehtyä! 

 

Ajattomuus: Joskus tuntuu, että aika on Intiassa vieras käsite. Ihmisillä ei ole koskaan kiire mihinkään. Jos on sovittu tapaaminen, on aika tyypillistä, että intialaiset tulevat paikalle myöhässä. Suomessa kun on tottunut kiireeseen, niin joskus tämä ärsyttää. Toisaalta se on myös opettanut itselle todella paljon kärsivällisyyttä sekä pitkää pinnaa. Kieltämättä joskus on aika mukavaa kun ei ole sitä kiirettä koko ajan. 

Ruoka: Parasta ikinä! Voiko tähän muuta sanoa? Cheese-garlic naan on parasta mitä tiedän! Ja Goalla varsinkin kaikki kalaruoat on herkullisia. Siinä mausteissa intialaisessa ruoassa on vain sitä jotain. Jopa kasvisruokaan olen ihastunut Intiassa vaikken siitä juuri Suomessa kovin välitä. Kuukauden Intian reissulla osallistuttiin Goalla jopa kokkauskurssille, mikä oli aivan mahtava kokemus! Reseptit on edelleen tallessa. Ja se chai! Voiko parempaa teetä ollakaan!

Luonto: Intian luonto on kaunis. Sieltä löytyy korkeita vuoristoja, sademetsää sekä pitkiä valkoisia hiekkarantoja kilometritolkulla. Parhaiten on mieleen jäänyt Udaipur, jonka pienet vihreät vuoristot ympäröivat kaupunkia ja sen kaunista järveä. Maisemat olivat todella upeita. 

Vastakohdat: Intia on vastakohtien maa ja ne voivat olla todella vahvoja. Samankaltaisia vastakohtia en ole muualla vielä törmännyt. Kadun toisella puolella saattaa olla hienoja luksusrakennuksia kun taas toisella puolella on köyhien ihmisten slummi. Toisella puolen tietä pellot voivat olla vihreitä kun taas toisella puolella on kuivia peltoja, joissa ei kasva mitään. Varanasissa vastakohtina on elämä ja kuolema. 

Vaikka Intia kovin ihastuttaakin, niin on siellä silti myös paljon sellaista, jota vihaan. Näistä nyt muutaman mainittakoon esimerkiksi naisten aseman heikkous. Toki siihen yritetään tehdä parannusta mutta se vaikuttaa hankalalta. Intian erilaiset vanhat uskot ja kulttuuriasiat, kuten kastijärjestelmä, tuntuu olevan tiukassa. Erityisesti vanhemmalla väestöllä. Silti huomaa, että osa nuoremmista haluaisi muutosta näihin asioihin. Erilaiset negatiiviset uutiset vaikuttavat helposti ihmisten mielipiteisiin. Näiden uutisten perusteella ei kuitenkaan pitäisi mielestäni tuomita koko maata. Intia on valtava maa ja sinne mahtuu noin 1,2 miljardia ihmistä. Jokaisella maalla on ne hyvät ja huonot puolensa. Valitettavaa on, että Intiassa huonona puolena on naisiin kohdistuva väkivalta, jota ei tunnuta saavan kuriin vaikka muutoksia onkin tehty. Siitä huolimatta omilla reissuillani olen tavannut paljon ihania intialaisia ihmisiä, joista ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Edes miehistä. Vaikka kyllähän se tuijottelu silti toisinaan häiritsee. Useimmiten se kuitenkin ehkä on vain uteliaisuutta ja ainakin itse on oppinut olemaan välittämättä. Myös roskien ja muiden jätteiden heittäminen luotoon, köyhyys, liikenteen kaoottisuus, turistien huijaaminen melkein kaikessa rahallisesti sekä asioiden hoitamisen hitaus ovat asioita, joita tässä maassa inhoan. Kaikesta huolimatta tässä maassa on paljon enemmän asioita, joita rakastan ja se saa palaamaan aina uudestaan ja uudestaan. 

Olen kirjoittanut tätä tekstiä jo useamman päivän ajan ja muokannut sitä sata kertaa :D Jostain syystä ei ole ollut helppoa pukea sanoiksi omia tuntemuksia Intiasta. Tuntuu, että jotain jää tästä tekstistä uupumaan. Ehkä syynä on vähän sekin, että Intia on maa, joka pitää kokea itse. Kuvista, kirjoituksista, videoista ja elokuvista on todella vaikeaa ehkä saada sitä oikeaa kuvaa tästä maasta. Uskon myös, ettei Intia sovi jokaiselle. Se vaatii paljon avointa mieltä ja erilaista asennetta. Moni ei välttämättä edes aina halua antaa Intialle toista mahdollisuutta kun on siellä kerran käynyt ja todennut vihaavansa sitä. Itse olen todella iloinen, että kävin siellä toisenkin kerran ja annoin sille uuden mahdollisuuden. Intia on ehkä maa, joka on eniten opettanut minua ja muuttanut suhtautumistani elämään ja ehkä jopa hieman itseenikin. Toisaalta sanonta ”Travel is the best teacher in life” pitää mielestäni aika hyvin paikkaansa :)

Kieltämättä tämän kirjoituksen myötä alkaa taas polttelemaan se halu lähteä takaisin. Toiveena on, että joskus tulisi lähdettyä taas reppureissaamaan Intiaan. Erityisesti Etelä-Intia kiinnostaa. Vaikka toisaalta olisi myös mahtavaa päästä käymään Himalajalla. Myös Varanasi kiinnostaa mutta en tiedä kuinka valmis olen vielä siellä käymään. Koska siellä se intialainen uskonto ja kulttuuri nousevat jo ihan eri tasolle. 

Jossain vaiheessa varmaan avaan täällä blogissa vielä enemmän noita Intian reissuja, erityisesti tuota neljän viikon reppureissaamista eri puolilla Intiaa.