Tasan kaksi viikkoa sitten tähän aikaan istuin lentokoneessa matkalla Intian Goalle. Nyt ollaan jälleen Maltalla ja tuota kahden viikon lomaa voi enää vain muistella. Lennot tältä pieneltä Välimeren saarelta eivät olleet helpoimmasta päästä. Tuntuu, että Eurooppaan on paljon helpompaa päästä. Mutta nyt kesäkuussa Qatar Airways aloittaa lennot Maltalta Dohaan ja Air Malta suunnittelee reittiä Mumbaihin avattavaksi tänä vuonna, joten jatkossa reissut Aasiaan ovat todennäköisesti hieman helpompia. Lennoista kuitenkin lisää myöhemmin. 

Sitä ennen fiilistelyä reissulta muutamien kuvien kera 🙂 Kaiken kaikkiaan Goalla vierähti yhteensä 10 päivää. Kuten aikaisemmin, niin nytkin paikaksi valikoitui Pohjois-Goalla sijaitseva Calanguten ja Bagan alue, mikä itselle onkin jo ennestään tuttu. Onhan se aikamoinen turistirysä mutta silti tykkään alueesta itse paljon. Tänä vuonna jostain syystä turisteja ei kuitenkaan ollut kovin paljon. Jopa rannalla osa aurinkotuoleista oli tyhjiä. Mikä lie saanut turisteja Goalle tänä vuonna vähemmän. Yksi taksikuski ihmetteli, kun jopa suomalaisia on vähemmän kuin aikaisemmin. Vaikka nythän Finnair tekee suoria lentoja, joilla pääsee 8 tunnissa Goalle. Liekö sitten Intiaan ja myöskin Goaan kohdistuneet negatiiviset uutiset yhtenä syynä. Tai sitten nykyisin ihmisille on tarjolla niin paljon erilaisia ihania matkakohteita, ettei joka paikkaan riitä turisteja yhtä paljon. Matkatoimistojen sivut ainakin pursuavat mahtavia kohdevaihtoehtoja ja joka vuosi niitä taitaa olla vain enemmän ja enemmän. 

Kun viimein pitkän lennon jälkeen saapui Calanguteen ja pääsi hotelliin, niin ensimmäisenä otin pienet päikkärit. Sen jälkeen suunta rannalle ja lounasta syömään. Kuvassa tosiaan Paneer Masala annos eli juustopaloja intialaisessa kastikkeessa sekä naan-leipää. Juomana tuore ananasmehu ja vesi. Se mitä Goalta tosiaan kaipaa, on cheese-garlic naan-leipä. Se yhdistelmä on vaan ihan parasta. Esimerkiksi Maltalla intialaisen ravintolan menu sisältää joko garlic tai cheese naan leivän mutta ei koskaan sitä yhdistelmää. Rannan naan-leipä ei kuitenkaan ihan sitä parasta ollut mutta aika lähelle 🙂 

Yllä olevat kuvat rannalta on yksi syy, miksi itse rakastan Goaa talvilomakohteena. Se lupaa aina varman auringon ja loputtoman pitkän rannan. Molemmat kuvat on otettu samasta kohdasta, mutta vain eri suuntiin. Ja mikäs sen mukavampaa puuhaa lomalla, kuin kävellä rantaa pitkin niin, että varpaat juuri ja juuri kastuvat meriveden aalloista 🙂 Bagan ranta jatkuu aina Calanguteen saakka ja sieltä Candolimiin. Ihan varmuudella uskalla sanoa jatkuuko vielä sitten eteenpäin mutta aika loputtomalta se tuntuu. Toisaalta Goa on tunnettu nimenomaan pitkistä rannoistaan. 

Rannoilla, kuten muuallakin, törmää aina lehmiin. Intian pyhiin eläimiin. Nämä vaeltelevat täysin vapaana ihan joka paikassa. Toki niitä voi yrittää hätistellä pois mutta muuta ei sitten juuri kannatakaan tehdä. Ellei halua rangaistusta saada. Sen verran pyhä eläin kyseessä. 

Itseä moiset eivät pahemmin ole koskaan häirinneet. Ehkä niihin on jo tottunut. Mutta tällä reissulla tuli huomattua, että ovat makean perään. Itse nimittäin rannalla aina tykkään kovasti ostella tuoretta ananasta, mangoa tai muita hedelmiä. Niin tein tälläkin reissulla melkein joka rantareissulla. Myös kookosvettä tuli juotua ahkerasti. Yhtenä päivänä jälleen ostin pussiin mangon, joka oli valmiiksi viipaloitu. Tosin sitä heti syönyt, jotan tyrkkäsin sen kassin viereen toiselle aurinkopedille. Enpä sitten tosin aavistanutkaan, että se on lehmille suurta herkkua. Yksi kaveri nimittäin huomaamattani tuli haistelemaan tavaroiden vieressä olevaa mangopussia ja nappasi sen siitä suuhunsa ennen kuin kerkesin asialle mitään tehdä 😀 Jäi sitten itseltä ne mangot sinä päivänä syömättä. 

Toisena rantapäivänä tilasin samantien rannalle saavuttua kahvin, katkarapuvoileivän ja fresh lime sodan. Tuo limesooda juoma on aivan mahtava tuolla kuumuudessa! Sitä saa makeana tai suolaisena tai sitten voi ottaa näiden sekoituksen. Ihan loistava! Kahvin kanssa sain kaksi pientä kolmioleipää, joiden sisällä oli katkarapumössö. En enää muista kaivoinko jotain laukusta vai mitä tein niin, etten katsonutkaan sitä lautasta päin ja kun sitten viimenään päätin napata sen leivän kahvin kanssa käsiini, niin toinen leipä oli hävinnyt 😀 Eikä mitään tietoa mikä sen vei! Siinä kyllä tuntui silmä kovana joku variksen tapainen tuijottaa siihen malliin, että liekö se oli leipävarkaana ollut. Onneksi sentään toinen leipä jäi itselle syötäväksi. 

Iltaisin rantakahvilat korjaavat aurinkotuolit pois ja tilalle tuodaan tuoleja ja pöytiä, joissa voi ihastella auringonlaskua. Iltaisin on myös toki ruokaa tarjolla ja mikäs sen ihanampaa kuin kynttiläillallinen rannalla. 

Rannalta yhtenä iltana lähdettyäni takaisin hotellille, poikkesin yhdessä lempiravintolassa syömässä. He tietävät, että pidän todella paljon merenelävistä ja yhdestä heidän kala-annoksestaan erityisesti. Sitä on nimittäin aiemmilla reissuilla tullut syötyä, ihan joka kerta. Tällä kertaa päätin sitten kysyä lobster annoksesta mutta hän suosittelikin platteria, mihin kuuluu erilaisia mereneläviä kuten mustekalaa, lobsteria, kalaa ja katkarapuja. Ja niitähän todella sitten sain! En vain osannut kuvitellakaan, että annos oli näin jumalattoman iso. Mutta oli se kyllä ihan mielettömän hyvää!! Erityisesti tuo lobster on parasta ikinä! Annoksen koon takia keskityin syömään parhaat palat eli tietysti itse merenelävät 🙂 Muita napsin siinä sivussa sitten välillä. 

Goa on myös yksi niistä kohteista, joka tarjoilee upeat auringonlaskut. Joinakin iltoina auringonlasku ei ihan ollut näin mahtava, mutta sopivasti viimeisenä iltana pääsi nauttimaan tästä ihanuudesta 🙂 

Intia jättää aina jäljen, kun siellä matkustelee. Niin se teki nytkin. Ja aina sieltä on yhtä vaikeaa, ellei jopa joka kerta vaikeampaa, lähteä takaisin kotiin. Siinä paikassa on vaan sitä jotain. Joka kerta näen vanhoja tuttuja, joihin olen törmännyt edellisillä reissuillani. Ja heidän lisäksi tulee aina uusia tuttuja.