Blogineitsyyden menetys
Olen jo pitkään miettinyt kirjoittavani blogia mutten ole saanut aikaiseksi sen perustamista. Mutta tässä sitä ollaan. Kuten otsikko kertoo, neitsyys on menetetty (yllättävän kivuttomalta vielä tuntuu).
Olen luonteeltani pohdiskelija ja miettijä, minulla on paljon ajatuksia joita haluaisin tuoda esiin ja jakaa muille. Muutamaan kertaan olenkin joitakin raapustuksia kirjoittanut ja antanut muille luettavaksi, sanovat että minulla on kirjoituksen taito, mutta siitä voidaan olla montaa mieltä. Minä kun en toisaalta kirjoita, minä ajattelen. Puen ne sitten vain sanoiksi ja lauseiksi. Välilä en edes mieti, annan sormien vain kirjoittaa. Mitä enemmän mietin, sitä vaikeampaa se on. Mutta kaikki mitä mietin ja sitä myöte kirjoitan, ovat todellisia ajatuksia.
No mitä aion tänne sitten kirjoittaa? Tai ihan alkuun kuka minä olen? Se jääköön vielä salaisuudeksi. Nyt alkuun haluan kirjoittaa nimettömänä elämästä, arjesta ja vaikeistakin asioista tänne. Nimettömänä pysyminen helpottaa kirjoittamaan vapaammin. Mutta lupaan sen, että kaikki mitä tänne kirjoitan ovat totta ja tapahtuneet minulle. Ne ovat otteita elämästäni. Blogini on ikäänkuin kirja elämästäni teille, ja haluankin omien kokemusten pohjalta auttaa muita ihmisiä parhaani mukaan.
Kirjoitan aina kun huvittaa, silloinkun se fiilis iskee. Minulle ei toisaalta ole väliä lukeeko tätä yksi vai sata ihmistä, kunhan saan vain ajatukseni tuotua esille. Sen pidemmittä puheitta, toivotan sinut tervetulleeksi tähän maailmaan. Minun maailmaan.