Postiluukku kilahtaa. Epämiellyttävä, anonyymi piipitys on jatkunut nyt jo toista tuntia. Haen postit, TARJOUKSIA!! Että rakastankin vapaata kilpailua. 

Opettelen tarjoushain elämää. Suosikki aamupuuhiini kuuluu tarjousten selaaminen. Kukapa ei haluaisi ostaa Iittalan astioita -30% tai kaksi mehutölkkiä 2€? On olemassa hyviä ja huonoja tarjouksia. Itse jätän ostamatta jos alennus on vain -10%, onhan sekin alennus ja säästö, en vain koe voittavani siinä. Olen myös huomannut kuinka ovelia kauppiaat ovat. -50% alennus voi tarkoittaa myös sitä, että lähtöhintaa on nostettu, joten todellinen alennus onkin vain -20%. Yritän siis olla hinnoista suurin piirtein perillä.

Se tunne, kun kävelet kaupasta vieno voittajan hymy huulillasi ja halvat jogurttipurkit pussissasi. Ihmiset menevät usein aivan sekaisin hyvistä alennuksista ja lappaavat kärryt ja korit täyteen tavaraa, jolloin loppusumma kasvaa yli normaalin kauppareissun. Mutta ei haittaa, koska sait kaksi yhden hinnalla.

Tarjoukset antavat myös syyn ostaa jotain aivan turhaa ja välillä vähän epäkäytännöllistäkin, saahan sen nyt puoleen hintaan. Kuulun itse näihin ”tarjousten uhreihin”. Kun kirkkaat huomiovärit osuvat silmiini, ja olen jo lapioimassa uusia säilytyspurkkeja kaappiini tai suklaapatukoita kotimatkalle. Vielä on siis opittavaa.

Bisous, Julia