Elämää vuodesta 3

Oli lämmin, poskiani punoitti, sydän hakkasi ja tunsin kuinka adrenaliini virtasi suonissani. Olimme matkanneet Lahdesta bussilla Helsinkiin.

Seuraavaksi olisi meidän vuoromme esiintyä. Viimeiset puuteroinnit ja peiliin vilkaisu ja sitten askeleet kohti lavaa. Jännitys oli positiivisesti latautunutta ja mietin miten ylpeä äiti minusta on, kun tämä tulisi ulos televisiosta juuri ennen joulua.

Kyseinen tapahtuma oli Joulukonsertti Finlandiatalolla Lahden sinfoniaorkesterin kanssa, kun olin kahdentoista vanha.

 

Jo 8 vuoden ikäisenä esiinnyin ekan kerran koulun konsertissa laulaen soolon ja sain paljon kehuja, vaikka olin herkkä ja arka esiintyjä.

Äiti kertoo että lauloin 3-vuotiaana yhden joululaulun jo täysin nuotilleen ja että rakastin laulamista ja esiintymistä yli kaiken nuorena. 

Musiikintunnit ala-asteella olivat lempituntejani. Skidamarink a dink a dink, skidamarink a doo, I love you… oli lempikappaleeni. <3 (Kuunnelkaa Youtubesta, repeämisvaroitus) :D  https://www.youtube.com/watch?v=7vPzg7VLUsY

Viikonloppuisin pidin tanssi, näytelmä- ja lauluharjoituksia kavereiden kanssa kerhohuoneella ja esiinnyimme talomme asukkaille ja tutuille. Teimme myös ns. radiolähetyksiä kasettinauhoille, joista kuuntelimme niitä myöhemmin. Soitin ala-aste iässä myös viulua muutaman vuoden harrastuksena.

 

Yläasteen kävin Espanjassa, Auinkorannikon suomalaisessa koulussa. Esiinnyin edelleen koulun ja tuttavien juhlissa, mutta lauluharrastus jäi vähän vähemmälle.

Musiikin harrastaminen loppui yläasteelta lukioon mennessä, johtuiko sitten kiusaamisesta, (koska opettajat ottivat minut aina esiintymään koulun tilaisuuksiin yläasteella) ,vaiko koska aloin pelätä esiintymistä.

 

Ollessani 24 vuotta tajusin että nyt olisi aika kaivaa nuotit uudelleen esiin ja alkaa harrastaa musiikkia. Hain tuolloin myös Idolsiin, mutta en päässyt jatkoon ja olin alamaissa tapahtuneesta. Tiesin että esitys meni vähän pieleen, koska olen jännittäjä ja se jäi hampaankolooni.

Noin 2 v sitten erosin. Surin oman aikani (tässä tapauksessa melko kauan) ja sitten aloin kirjoittaa. Purin pahaa oloani teksteihin. Teksteistä muodostui sanoituksia. Sanoituksista muodostui lauluja. Lauluista muodostui omia kappaleita.

Ensimmäinen biisini syntyi tunnissa tai parissa ja tajusin että sen tuottaminen tuotti suurta mielihyvää. 

Vaikka biisistä ei pienellä tuotannolla tullut kovin kummoista, sen kuullessani Spotifysta ensimmäistä kertaa, kyynel vieri poskelle ja tunsin tehneeni kerrankin jotain mitä oikeasti rakastan.

 

Nykyään teen musiikkia studiolla, taustat tekee joku muu, tekstejä teen milloin missäkin. Puran kaiken niihin, niin hyvät kuin huonot fiiliksetkin.

Musiikki, niinkuin taide muissakin muodoissa, herättää tunteita laidasta laitaan. Se laittaa ajattelemaan, muistuttaa jostain unohdetusta, saa ihon kananlihalle, välillä myös tipan linssiin tai hymyn korville. Se saa eloon. Elämä olisi todella harmaata ilman musiikkia. Musiikki on pakotie kaikkeen.
 

Olen etsinyt itseäni kauan. Olen hakenut lentoemännäksi, käynyt ravintolakoulua, hakenut kosmetologikouluun, ja jopa kätilöksi joskus nuorempana. Olen myös hakenut TEAKiin, tehnyt myyntitöitä ym….

 

Nyt haluan myydä osan elämästäni;

minulla on niin suuri halu herättää niitä tunteita, jotka joskus tukahdutamme tässä yhteiskunnassa, auttaa ihmisiä, avata uusia näkökantoja, ja siksi raotan elämääni nyt teille, niin musiikilla kuin tällä blogillakin.

 

Toivottavasti viihdytte tämän blogin  ja musiikkini parissa!

 

Mut löytää Spotifyssa, myös iTunesista ​ja seuratkaahan myös Youtubessa ja Instagramissa.

 

Kanavani:

 

Spotify: https://open.spotify.com/artist/74mJRgOAXjs9V7vwj89x22

Youtube: https://www.youtube.com/channel/UCBOT9LCLeDbpg9HNqi-hsGA

Instagram: https://www.instagram.com/kriinak/

 

 

 

 

 

 

 

With Love