Onko itserakkaus pahasta? Milloin se menee liiallisuuksiin? 

 
 
Suomessa omataan usein huono itsetunto. Ihmisiä, jotka postaavat hymykuviaan sosiaaliseen mediaan pidetään itsekeskeisinä, itserakkaina ja jopa narsisteina.
Artistit leimataan usein narsisteiksi, koska heidän työssään ulkonäkö on tärkeää, kunnosta tulee huolehtia ja itsensä tuominen erilaisin keinoin esiin, on joidenkin mielestä persoonan liikakorostamista ja siksi kritisoitavaa.
 
 
Oletteko tulleet ajatelleeksi asian toista puolta? Nykyään keikkailevalta artistilta vaaditaan niin ulkoisesti kuin sisäisestikin paljon. 
Suomessakin vain harva artisti tienaa ellei ole hyvännäköinen ja huolehdi itsestään.
 
 
 
 
 
 
En dissaa vaan kehun ja kiitän
Kyl kelpaan jos tälleen mä riitän
Oon kritisoinut mua jo aivan tarpeeks
Teen sovinnon ja annan itelleni anteeks
Onni alkaa siit mihin ankaruus loppuu
Kaikki tarvii itserakkausjuttuu
Itserakkausjuttuu
Itserakkausjuttuu…
 
 
Mariska laulaa näin eräässä biisissään. 
 
 
 
 
 
Itseään tulee rakastaa ja itsevarmuus ja hymy saa näkyä. 
Itserakkaus menee liiallisuuksiin, kun et nää nenääsi edemmäs.
 
Mielestäni selfieiden otossa ei ole mitään vikaa.
Olen kuitenkin myös huomannut, että kun elää ilman sosiaalista mediaa ja pitää ns. puhdistumispäivän tai päiviä, niin tämän seurauksena näkee asioita, joita ei näkisi, jos tuijottaisi vain puhelinta, muiden postauksia ja arvostelisi muita ihmisiä.
Suosittelen elämään välillä ilman Whatsapp -viestien tulvaa, ja kävellä esim. metsässä kuunnellen luonnonääniä ja siinä samassa omaa itseään.
 
 
 
 

 
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
Love,