Joulukuun sana on Empatia. Päätin jo marraskuun lopussa, että kirjoitan tästä aiheesta.

Mitä Empatia on?

Se on henkistä rikkautta, kykyä osata kuunnella ja ymmärtää toista ihmistä, osata lukea ei-sanallisia viestejä. Se on oman itsen tunnistamista toisessa.

Empaattinen ihminen menestyy töissä paremmin. Yleensä hyvännäköiset saavat osakseen enemmän empatiaa.

Pahimmillaan empaattisuus voi aiheuttaa väsymystä ja se voi olla kuluttavaa. Meidän 100-vuotta juhlivien suomalaisten ei tarvitse olla siitä huolissamme, olemme nimittäin maailman kuudenneksi epäempaattisin kansa.

Olemme eläneet sodan jälkeen tunnekielteisessä kulttuurissa. Tunteista ei ole puhuttu ja tällöin empaattisuus on jäänyt vähäiseksi.

Sanotaan, että nyky-yhteiskunnassa empatia ei pääsisi kehittymään. Epäillään, että sosiaalinen media jopa vähentää sitä. Aidot ihmissuhteet ovat jääneet vähemmälle ja suhteista on tullut esineellistyneempiä ja pinnallisempia.

Uutta luova ajattelu on vaarassa, koska internet tekee meistä pinnallisempia. Aivomme tarvitsevat aikaa siirtää oppia lyhyt muistista pitkään muistiin ja aika on välillä kortilla kaikkien ärsykkeiden keskellä.

Luovana ihmisenä ymmärrän tuon hyvin. Itse tarvitsen paljon aikaa ja tilaa luomiselle, ja ärsyynnyn välillä pelkästä puhelimen näpyttelemisestä ja ajtuksesta, että täytyy olla tavoitettavissa 12h päivässä. (Pidän puhelimen aina öisin äänettömällä.)

Tein 5858 biisin liittyen vähän tähän aiheeseen. Halusin muistuttaa, että puhelin kannattaa välillä laittaa pois näkyvistä ja keskittyä elämään!

https://open.spotify.com/track/1yBGTtdQy5CmnnPGvv4uLT

Onneksi empatiataitoa voi parantaa. Hyvä itsetunto on empaattisuuden perusta.

Kuulemma jo pelkkä kirjojen ja novellien lukeminenkin lisää empatiaa.

Olkaa henkisesti rikkaita, empaattisia ja tunteellisia ihmisiä. Kenties tämä teksti ja musiikkini antavat empatialisäyksen teille. 🙂 

Love,

         I come from the country of non-empathy