Se vei mut!

 

Se vei mut mennessään. Taas. Piirtäminen nimittäin.
Kaiken liikenevän vapaa-aikani voisin siihen turrata. (jopa niin ettei kerkeä blogiakaan päivittelemään…)
Piirtää, piirtää, piirtää. Ja kun ei piirrä, on mielessä piirtäminen.

No, ei ehkä ihan ole edes mahdollistakaan mutta melkein ainakin. 

Olen aloittanut nyt näillä helpoilla peli-magna-ja piirustushahmoilla. Tilaustöitä H:lle ja H:n kavereille. 
Näissä sopivasti käden ja silmän yhteistyö hioutuu ja ehkä uskallan taas jossain välissä ihan oikeasti kaivella valokuvat esiin ja alkaa väkertämään muotokuvia.
Niiden tekemistä sekä rakastan että pelkään.

Juuri tänään yhden ’piirtäjäystäväni’ kanssa tästä tyhjän paperin paniikista juteltiin. Minulle se ei jostain syystä tule näissä hahmoissa mutta ans olla kun tulee oikea ihminen niin tyhjä paperi on niin tyhjä, ja niin valkoinen.

Mutta vielä minä… Koska tästä se lähtee, tästä se varmasti lähtee..
Kun vaan aika riittäisi eli ts. V nukkuisi mukavan pitkiä päikkäreitä!

 

*****

Vielä piti laittaa tähän minun iki-ihana kirpputorilöytö, nimittäin tämä Onlyn farkkuhaalarimekko! On ehkä paras kirpparilöytöni ikinä! (ja nuo saappaat on NE saappaat jotka ostin joku aika sitten shoppailureissultani, löytö nekin, nams.)

Tänään alkoi meidän teatteri-ryhmän harjoitukset.
Meillä on sellainen oma pieni, vuosi sitten perustettu harrastajateatteri, jossa teemme impro-harjoituksia sekä myös näytelmän, kunhan ensin löydämme sopivan käsikirjoituksen. Viime vuonna en ollut näytelmässä mukana äitiyslomani vuoksi mutta nyt ajattelin taas uskaltautua lavalle.
Olen harrastanut näyttelemistä noin 8 vuotta ja rakastan sitä, se on pieni voimavarani joka piristää päivän kuin päivän.
Lavalla on niin voimallista olla että sen jälkeen tuntuu kaikki jotenkin helpolta ja adrenaliini virtaa. 
Mutta tästä projektista kirjoittelen vielä joskus ehkä lisää..