Nyt loppu asut.

Eli tyttäreni seitsämäs ja viimeinen asu. 
Huh.
Kaikki kunnia vaan niille bloggaajille jotka näitä päivän asuja kuvailee ja julkaisee päivittäin, tai vaikka harvemminkin. 
Itse en jaksaisi enkä myöskään haluaisi. Olisi liian hirveää miettiä joka ikinen päivä tarkkaan mitä päälleen laittaa, on kuitenkin niin ihana sujahtaa myös lötköpötköihin ilman että pitää miettiä sitä sen enempää, ja se valokuvan ottaminen, miten senkin muistaa ja kerkeää säännöllisesti ottamaan? 
Niin, ehkäpä siihen tottuisi? 

Mutta nyt ne loppu siis, huh vielä.

Hyvää yötä =)