Matkakuume. Muistokuvatulva. Osa 2
Matkailu on siis sydämissä. Perheessämme jokaisella.
Olemme keränneet rahoja reissuihin mm. mainoksenjaolla, tyhjillä pulloilla sekä säästämällä kaikesta muusta.
Tosin olemme myös aika experttejä löytämään ne edullisimmat matkat, juurikin siistä syystä että muutenhan emme minnekään pääsisi.
Kerran löysimme mm. Turkin matkan 1200 eurolla, neljälle hengelle.. Eli ei kovin paha..
Ei huono.
Samalla sisulla jolla ansaitsemme ja löydämme matkamme, olemme myös reissun päällä.
Ei ole tarvista luxukseen eikä valmiiseen. Tai liian helppoonkaan pakosti.
Sisulla.
Kyselin perheeni jäseniltä että mikä matkailussa on,
parasta: (kun saa sanoa vain yhden)
H: Hotelliasuminen (mietti myös shoppailua ja nähtävyyksiä)
K: Kokemukset
Mies: Saa tauon arkeen
Minä: Näkeminen ja kokeminen
huonointa: Ensin tuli pitkä hiljaisuus, ei mikään, mutta jotain sieltä sitten löytyi
H: Jos on huono hotelli
K: Loman loppuminen kun pitää lähteä pois
Mies: Rahan puute
Minä: Pakkaaminen
minne veisi perheen jos raha ei olisi este:
H: Japaniin
K: Etelä-Koreaan
Mies: Italiaan
Minä: Kanadaan (tai amerikkaan) jouluna.
Myös omassa kotikaupungissa kannattaa leikkiä turistia.
Alahovin viinitilan riikinkukko levitti pyrstönsä ihan niinkuin minä olin edellisen yön unessa ennustanut.
Onneksi ihanat ystävämme oli todistamassa tapahtumaa kanssamme!
Helsingin hautausmaan julkkisbongauspäivä.
Suuren sydämen ja hyvä sadepäivän viettopaikka.
Talvipuutarha Helsingissä.
Raskaanakin saattaa olut maistua hyvältä reissun päällä.
Laivatkin ovat tulleet tutuksi. Sinne tänne risteilty.
Näin meillä mennään, tällä kertaa Tukholmassa, taxit ovat vähän turha keksintö..
Eikä muuten lapsetkaan juuri valita. Tietävät että kivaa seuraa kuitenkin.
Ihan mielettömän siisti ja satumainen Junibacken!
Sanoinkuvaamattoman viihtyisä ja lapsellinen paikka Muumeineen, Viiru ja Pesosineen,
Jaska Jokusineen ja Katto Kassisineen.
Menemme toistekin, heti kun V alkaa tajuta enemmän.
Tilannekomiikkaa Rhodoksella.
Kauniissa, valkoisessa ja pikkuisessa Lindoksen kylässä aaseilla ratsastaen.
Reissatessa löytyy myös makuelämyksiä.
Nämä on maailman parhaita sipsejä, kummityttöni on samaa mieltä asiasta, namnam.
Kerran on laivalla koettu mieletön myrsky.
Tanssilattialla mentiin reunasta reunaan, koko porukka.
Olihan seikkailu sekin..
Viro, Tallinna. <3
Pidämme myös pienten erikoiskauppojen kiertämisestä.
Tämä on yksi lempikaupoistamme ikinä.
Turisteja kun ollaan niin siltä saadaan myös näyttää! Hih.
Kartta aina käsissä.
Voimakas isi pelastaa tyttösen matkalla Piritan rannalle.
Hylättynä ja rikottuna kokonainen asuinalue! Hurjaa.
Myös kaikki lasten paikat ja tapahtumat, huvipuistot, tiedekeskukset, kesäpuistot ym. on meille lempipaikkoja.
Niissä viimestään löytyy lapsi itsestäänkin.
Tämä kuva Tietomaasta Oulusta.
Lappi.
Matkustelu, elämän pippuri ja suola. Emme ehkä voisi elää ilman.
Aina on jotain tiedossa tai vähintään suunnitteilla.
Rahan puutekaan ei ole este vaan pieni mutka matkalla, sieltä löytyy kyllä aina jonkinlainen kiertotie kun kaksi (+3) innokasta lyö päänsä yhteen..
Mutta, koti, elämän, sanotaan vaikka että laakerilehti. Ihana on tulla aina takaisinkin.
Koska kaikesta tästä matkustelun himosta ja näkemisen nälästä huolimatta ollaan kaikki myös melkoisia kotikissoja.
(pst. niin on nyt kova matkakuume että tästä saattaa tulla vielä osa 3, hihi, saas nyt nähdä..Kuvia ja paikkoja vaan olisi niiiiiiiiiin paljon)