Joulukalenteri 6 + Perhepikkujoulun viettoa (hillitön kuvapläjäys)
Perhepäivän viettäminen meidän poppoolla on hieman haasteellista kun on niin paljon todella eri ikäistä. Mutta toisaalta se antaakin päivään juuri sen tarvittavan säväyksen. Ja toisaalta, me teemme niin paljon perheen kesken erilaisia asioita joten kaikki on tottuneet ’kunnioittamaan’ toistensa mielenkiintoja olemalla mukana kussakin täysillä.
Juuri se tekee päivästä erityisen ja juuri se tekee meidän perheestä Meidän perheen.
Jännittävä kerroksellisuus.
Se kuvastaa sekä meidän perhettä että meidän perhepäiviä. Ja lomia. Ja kaikkea mitä teemme.
Tänään siis vietimme perheen perinteistä pikkujoulua.
Aamu meni rattoisasti kahvitellen, leikkien ja isompia herätellen, tai oikeastaan sitä viimeistä unihiekkaa silmistään kaivelevaa PoikaniH:ta..
Ja sitten lähdimme pulkkamäkeen, wihuuuu! Otettiin kamera mukaan kun ei olla keretty pitkään aikaan kameralenkeille ja molemmilla teki kovasti mieli kuvailla. Saatiinkin napsastua ulkona tosi kivoja ja raikkaita potretteja lapsista.
Isin ja PikkuV:n taidonnäyte. PikkuV on todellinen hurjapää, naureskelee sitä enemmän mitä kovempi vauhti!
Sisarukset lumisotasilla
Tyttöni mun ja ilmeestä sen näkee, hih hih.
PoikaniH, varusteet viimeisen päälle!
Pulkkamäessä on NIIN kivaa. (paitsi liukurilla, auts)
Nämä onkin minulle ja V:lle tuttuja juttuja jo tältäkin talvelta.
Ollaan useasti käyty mäkeä laskemassa
Minun kaikista rakkaimmat hurjapäät!
Ja eihän sieltä kolhuitta selvitty! Perskannikka kipeänä ja jalka turvoksissa.
Erehdyin jostain syystä H:n kyytiin rattikelkkaan, huh huh mitä menoa.
Sisälle tultua lämmitimme glögit, laitoimme paistin uuniin ja hengailimme hetken kukin omissa puuhissaan.
Äiti kokkaillen, tulossa lihapaistia ja perunaa, tuoresalaattia ja pätkisjuustokakkua!
Jaaa vatkaa vatkaa! Sotkee sotkee, sekoittaa ja tsatsatsaa!
Jaaaa paistaa, jaaaa pilkkoo ja nam nam nam nam naa.
(voi ei mikä runosuonen pulppuaminen, hihi)
Lihapaistin valmistuminen vie kuitenkin monta tuntia joten välissä ajattelimme vähän pelailla.
Sopivasti PikkuV:nkin nukkuessa päiväunia.
Ensin vuorossa oli yksi suosikkilautapelimme Touche (tytöt voitti)
V heräsi ja näillä hänet sai viihtymään pelin viime hetket.
Sitten pelattiin seuraavat pari tuntia lasten ehdotuksesta Wii Sportia.
Ja jälleen tytöt voitti! (myös äitistä ja isistä on pelitilannekuvia, ei ehkä kuitenkaan soveliaita tänne, hihhih, heilutaan kuin heinämiehet..)
Tytöt johtaa koko päivän tilannetta tällä hetkellä siis 2-0.
Ne ei mahda meille mitään..
Pelien jälkeen syötiin maittavasti, saunottiin ja nautittiin jälkiruoaksi juustokakkua,
jopa H tykkäsi siitä, ihan uskomatonta!
Ruoan jälkeen istuskelin maha täynnä hyvää ruokaa pöydässä kun mieheni siivosi pöytää ja H ja V vielä söivät viimeisiä rippeitään. Nautiskelin hyvästä (rose)viinilasillisesta, kynttilöistä ja rupattelusta H:n kanssa. Ajattelin että ’Nyt on erittäin hyvä olla’ ja sanoin sen ääneenkin. Tuollaisia hetkiä pitäisi kaikilla olla.
Yksinkertaisia nautintoja oman perheen kera.
Vipekin vipelsi menossa mukana:
Oli jopa hiukan hämillään tilanteesta kun porukka hyppii ja pomppii edestakaisin telkkarin edessä. Kovasti oli äitin perään, kunnes pelit loppui, silloin normalisoitui V:kin. Mutta näihin tilanteisiin pojankin on opittava koska sekä näitä että myös muita kummallisuuksia elämämme on pullollaan.
Voi Vipe mihin perheeseen synnyit, hih hih.
Kun V lähti yöunille, me kaivelimme vielä yhden pelin, Take it easyn.
Peli johon jää totaalisesti koukkuun.
Pst. tytöt voitti tämänkin turnauksen! 3-0. Miehet joutunee tarjoamaan meille illanvieton!
Vielä sokerina pohjalla katsoimme perheemme yhteiseksi harrastukseksi muodostunutta Stand Uppia. Mika Eirtovaara, on se kone.
Meillä oli todella mukava ja leppoisan puuhakas päivä.
Normaalisti meillä on näissä perhepäivissä lapsille jotain kilpailuja mutta nyt emme sellaisia kerenneet järkkäilemään,
eikä se kyllä tahtia haitannut, näkyivät nauttivan päivästä näinkin.
Voin sanoa että kyllä kohta kelpaa köllähtää lämpimän peiton alle odottelemaan lauantaita, mitähän se tuokaan tullessaan..
*****
Niin ja tietysti lopuksi vielä joulukalenterin pariin:
6. Itsenäisyyspäivän kunniaksi tämän päivän luukussa jo 6 vuotta palvellut sinivalkoinen kynttilämme!
Vuosi toisensa jälkeen se kaivellaan kaappien kätköistä tänäisenä päivänä jotta se saa palaa sen muutaman tunnin illasta.
Saa nähdä kuinka monta vuotta kynttilän repsukka vielä meitä palvelee.
*****
Ja tässä vielä pieni tunnelmapläjäys eilisiltä treffeiltä, herkuttelua (tietysti) ja Anne Frankin päiväkirja-elokuva taustalla pyörien ja samalla mukavia jutellen.
