Väriä ja iloa elämä täynnä.

Oloni on onnellinen! 

Mistä aloittaisinkaan.

Tämä päivä vaan on ollut hyvä päivä. Ensiksikin vapaa sellainen.

Olen saanut rauhassa viettää päivää mieheni ja PikkuV:n kanssa. Sellaista slurppa-slurppa-meininkiä.
Sain tänään apteekista tarpeellisia hoito-ohjeita (ja tuotteen) iholleni ja kun siihen lisää eilisellä kampaaja-käynnillä saamani ohjeet (ja tuotteet) hiuksilleni niin avot vaan.

Saimme myös tänään tähän pakkoloman aiheuttamaan taloudelliseen tilanteeseen ihan huippupelastus. Siis ihan mieletöntä miten sekin asia ratkesi. Nyt hymyilyttää vaan.

Kävin tänään myös poikani viidennen luokan arviointikeskustelussa opettajien (pojan luokalla on kaksi huippu-opettajaa) ja pojan kanssa ja sain kuulla niin hienoja uutisia ja tietoja poikani koulun käynnistä että tämän enempää en voisi pojastani ylpeä olla. Hänellä menee koulussa todella hienosti, hänellä on siellä mahtava kaveriporukka. Opettajat näkevät pojassa potentiaalia vaikka mihin, kehuivat hänen monimuotoisia taitojaan. Varsinkin englannin kieltä joka on ihan omaa luokkaansa. Lisäksi poikani ei osallistu ollenkaan mihinkään kiusaus-juttuihin vaan pikemminkin puolustaa aina jos joku jää alakynteen.
Tätä kuulin tänään opettajilta ja olen ylpeä. Tosin näitä jo paljon tiesinkin. Mutta on se mukava kuulla myös viralliselta taholta. 

Kävimme myös kuvailemassa lähellä olevassa tunnelissa josta mies oli jollain lenkillään löytänyt hyvät valot!
Niin, pitihän ne tietysti käydä testaamassa ja hyviä kuvia tulikin. Pitää ehkä lähteä tuonne toistekin kuvailemaan.

Pienin malli ei oikein tahtonut pysyä paikallaan kun oli niin kiva juosta tunnellia edestakaisin, hihi.
Haastetta kameramiehelle.

Lisäksi illalla tyttöni kotiuduttua, oli kiva jutella taas muutama sananen hänenkin lähitulevaisuuden suunnitelmista.
Siellä on tulossa mm. retki Valamon luostariin, sekä tietysti paljon puhutaan tällä hetkellä Vanhojen tansseista jotka nopealla vauhdilla sieltä vaan lähestyy. 
(note to self: Olen parhaimmillani viime tipassa …olen olen!)

Erittäin hyvä päivä.

Ja sitten vielä! Postista kolahti yllätyspaketti. Meksikon terveisiä ystäviltämme. 
Awww, ne on niin ihania. Saatiin kaksi magneettia, todelliset keräilyharvinaisuudet ja lisäksi toinen vielä muistuttaa meidän yhteisestä mielenkiinnostamme.
Ja suklaata! Pippurisuklaata!

Mietittiin miehen kanssa että se on järjestettävä joku kiva kahvitteluhetki lasten kanssa jossa maistellaan eksoottista makua oikein maistelemalla.

Ja ettei ne kivat jutut tähän lopu niin PikkuV on oppinut sanomaan ’Tadaa’ , tosin sanoen sen ’tata’ . Lutunen.