Intohimoni nro 1

Jos minulla olisi hulvattomasti aikaa niin ihan eniten tykkäisin piirtää. Hahmotella, sommitella, piirrellä, vahvistella, sotrata, pyyhkiä. Vedellä viivoja.

Aivot nollaantuu kaikesta muusta ihan totaalisesti. Ja paperille tulee…aina jotain… Joskus hienoa joskus vähän kehnompaa jälkeä.

Haluaisin todella paljon edistyä piirtämisessä sekä saada varmuutta siihen mitä teen. Nyt olen ’vain’ itseoppinut sekä lukuisista kirjoista että ihan vaan piirtämällä. Kun guuglettaa ’lyijykynä piirros’ niin näkee mikä on minun unelma. Sellaisia taideteoksia kun saisi aikaiseksi vielä joskus.

En osaa lähellekään kaikkia tekniikoita, itseasiassa osaan vain murto-osan ja niitä käytän, mutta olisi niin kiva kun tietäisi enemmän.

Eipä minulla toistaiseksi kuitenkaan ole sen enempää rahaa kuin aikaakaan siihen että lähtisin esimerkiksi jollekin kansalaisopiston kurssille oppiin.

Mutta ehkä vielä joskus. Siihen asti kuitenkin piirtelen vain omalla nykyisellä taidollani. Ja olen siitäkin vähästä onnellinen.

 

Tässä postauksessa näkyvät viimeisimmät kaksi työtäni. Piirrän siis valokuvasta tai muusta mallikuvasta lyijykynällä, jota sitten jonkin verran tarvittaessa tuunaan vesi- tai muilla väreillä. Sekä tietyissä kuvissa, lähinnä hahmoissa, käytän myös tussia.
Ensimmäisissä kolmessa kuvassa on tyttäreni ystävä joka tilasi piirroksen itsestään.
Ja nämä alemmat ovat sitten serkun tyttärelle tilattu piirros Monster high nukke Draculaurasta.

Löydän molemmista töistä paranneltavaa huimasti, mutta joskus työ on vain lopetettava, signeerattava ja ’fiksata’, korjauksia ei voi tehdä loputtomiin vaan pitää olla tyytyväinen lopputulokseen. Koska muuten en esteetikkona saisi ikinä mitään aikaiseksi.