Puistossa

Puistossa- eli miltä tuntuu työn ja äitiyden yhdistäminen kun kotiäitiys on siitä vielä selkeästi suurempi osa, jopa 90%.

Vastaus on; Hyvältä tuntuu.

Olen vuoden alusta käynyt töissä joka toinen viikko, kahtena-kolmena iltana viikossa sekä muutamia lauantaita/sunnuntaita kuukaudessa. Työaika kuukaudessa on 40h. Päivät vietän siis täysin vielä Vipen kanssa ja minun työillat kotona häärää isimies. Miehen lomilla ja muissa poikkeustilanteissa olen tehnyt töitä enemmänkin ja se raha on sitten täysin ihanaa ylimääräistä. Mutta muuten pärjätään kodinhoidintuella ja tuolla tuntimäärällä just ja just. 

Joten enhän muuta voi kuin olla tyytyväinen, Vipe saa rakastavaa kotihoitoa ja isikin saa arvokasta kaksinoloaikaa hänen kanssaan. Ja äiti saa ’lepoa’ ,hihi.

Päivät meillä menee paljon ulkoillessa ja nyt kun aurinko ilmestyi, on aika ulkosalla vain lisääntynyt. Aamukahvit kun on rauhassa juotu niin suunta on pihalle. Lähipuistot on meille jo tuttuja, olemme siellä läpi talvenkin vierailtu ja nyt on kivaa kun muutkin alkavat kömpimään talvikoloistaan esille. Meidän lähettyvillä on kiva määrä erilaisia ja -kokoisia puistoja. Niistä sitten fiiliksen mukaan valitaan. Samalla äiti saa hyvää kuntoilua punnertaessa vaunuja edestakaisin.

Tämän postauksen kuvissa näkyykin kolmesta isoimmasta puistosta kuvia tältä viikolta.

Ulkoilun jälkeen hyökätään äkkiä kotiin syömään, molemmilla maha jo muristen. Sitten vähän leikitään ja Vipe menee päiväunille.
Sen jälkeen onkin sitten minun omaa aikaani. Sen verran itsekäs olen että käytän sen oikeasti itseeni enkä tee kotitöitä.

Luen, teen blogia, piirrän (joka on tosin ollut katkolla), nukun tarvittaessa, sisustan, kirjoitan kirjeitä, selaan nettiä, pidän yhteyttä ystäviin, suunnittelen ruokia ja muutenkin tulevia juttuja tai sitten ihan vaan istun. Eli aika ihanaa. Myös isommat lapset yleensä kotiutuvat tässä vaiheessa ja höpisen heidän kanssaan. Toki joskus osa ajasta menee myös kotitöihin eikä sekään kamalaa ole, sekinhän on kuitenkin omaa aikaa. Eikä me toki käydä ihan joka päivä ulkonakaan, jos esim. tavataan kavereita tai reissataan jonnekin muualle.

Vipen herättyä on välipalan aika ja sittenpä mies jo tuleekin töistä ja minä alan valmistautumaan töihin. Vasta tässä kohtaa siis otan itselleni työmoodin. Se olikin itselläni sellainen pelko että osaanko viettää päivän miettimättä töitä vaan nauttimalla päivästä ja onneksi osaan. Työ on kuitenkin vielä niin pienimuotoista että se menee melkein harrastuksesta. Siten se ei stressaakaan sen enempää. Työilta meneekin sitten omalla painollaan ja illalla kotiin tullessa ehdin vielä näkemään Vipen ennen kuin hän menee nukkumaan ja välillä nukutankin hänet. 

Voin siis kolmen kuukauden kokemuksella lämpimästi suositella tälläistä vaihtoehtoa mikäli se töiden kannalta vain on mahdollista. Mielestäni saan kaiken, eli saan olla Vipen kanssa vielä ainakin vuoden, nähdä hänen kehityksensä, sekä pysyn myös töissä kartalla asioista jotka kuitenkin muuttuvat koko ajan. Lisäksi minulla on joka toinen viikko kokonaisuudessaan aikaa keskittyä Vipeen, kotiin, isompiin lapsiin ym.
Tämä on minulle ihan onnenpotku, tunnen olevani sieluni ja ruumiini voimissani ja saan voimaa molemmista osa-alueista. Olemme miehen kanssa jopa ajatelleet että jos laskelmien jälkeenkin vielä näyttää mahdolliselta niin jatkamme tätä tyyliä ensi vuodenkin alusta. Vähän pienemmällä rahalla eläminen ei ole meille vaikeaa. Emme ole koskaan olleet rahan perään. Olemme kituutelleet niin pienillä summilla että tämäkin raha tuntuu välillä suurelta. 

Toki pitää myöntää että tietyt tärkeät jutut, kuten matkustelu, konsertit ym. elämykset ovat jääneet vähemmälle, mutta se on vain väliaikaista. Olemme kuitenkin ihan kivasti päästy nytkin ja olemme halunneet muutenkin rauhoittaa menoa ja meininkiä Vipen tulon myötä. 

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

Puistojen lisäksi pyörimme päivisin ihan muuten vaan luonnossa. Se on minun voimavara tällä hetkellä, luonto ja sen valokuvaus. Pää lepää.
Haluan myös opettaa Vipen oleskelemaan luonnossa. 

Joten yhteenvetona: Äitiys 90% + työ 10% = erittäin hyvä yhtälö