Rauhaa ja adrenaliinia samalta polulta.

Ihan pienen matkan päässä meiltä on ihastuttava pieni luontopolku joka sisältää kaiken mitä luonnossa on tärkeintä. Vettä, kalliota ja metsää.

Mieli lepää ja energiavarastot täyttyvät. Kallioilla on ihana vain istuskella ja katsella järvelle. Vähän kiipeilläkin ja kesällä liplutella varpaita vedessä.
On ihana vain kuunnella luonnon ääniä ja keräillä käpyjä. Katsella ja ihmetellä muutenkin luonnon meininkiä.  

Kertakaikkisen rentouttavaa.

’Kukaan ei varmasti näe minua’

Sitten, kun on kaksi yllytyshullua ja varsinkin muutenkin hullua liikenteessä niin pitihän se käydä testaamassa strapetsitaiteilijan taidot.. Ja voin sanoa että tämä näyttää helpommalta kuin mitä se on. Puu rupesi jossain kohtaa heilumaan aika kivasti ja sitten alkoikin jo tuntumaan että kohta se lähtee vierimään. Kääntyminenkin alkoi jo jännittämään kun puu oli hieman liukkaan oloinen ja lopulta piti vain hypätä mahdollisimman pehmeään kohtaan. Kunhan varmisti ensin tietysti että onhan ees yksi hyvä kuva, heheh. Adrenaliinia adrenaliinia.

Kesää odotellessa jo senkin vuoksi että tuo polku saa taas uutta säväystä. Ihana sitten ottaa eväät mukaan ja lähteä kallioille nautiskelemaan.

Mutta nyt odottamaan huomista, ja ensi-iltaa. Adrenaliinia adrenaliinia sieltäkin tiedossa. 

Kuu ja aurinko taistelivat paikasta taivaalla. Hyvin sinne molemmat minun mielestä mahtuivat.

Hyvää yötä.