KKK-huhtikuu

Meillä olikin tänään Henen kanssa vähän erilainen KKK (= Kerran Kuussa Kulttuuria).
Nappasimme nimittäin kummipoikani, Henen serkun mukaamme. Ajattelin, että samalla on kiva ilahduttaa häntäkin. Meillä onkin aina ollut mieheni kanssa että haluamme antaa kummilapsillemme mammonan sijaan mahdollisimman paljon jotain puuhastelua, aikaa. Viimeisin hyvä esimerkki onkin kyseisen kummipojan vastaolleilla synttäreillä kuulleesta ’paljastuksesta’ että kummipoika oli odottanut että saakohan hän meiltä taas viime vuoden tapaan lahjakortin jossa saa valita puuhastelun. Siis nimenomaan tehdä jotain, ei saada jotain.

Siitäkin huomaa että kyllä ne lapset vaan kovasti arvostaa aikuiselta saatua aikaa. Ja mikä parasta, me samme nauttia kummilastemme meille annetusta ajasta, toivottavasti vielä pitkään!

Nyt kävimme katsomassa oman teatterini näytöksen Urpo ja Turpo. Näytelmä on suunniteltu päiväkoti-ikäisille mutta hyvin se näytti poikiinkin uppoavan. Hene tietysti jo tottuneena katsomaan kaikki missä äiti on mukana ja vähän muutakin ja kummipoika oli mukavasti lukenut U&T:ta joten tiesi mistä kerrotaan. 

Kovasti tarkkaanhan nuo näkyvät katselevan:

Itse näyttelen tässä äidin roolin (jaamme sen kahden ihmisen kanssa) ja oli tosi kiva olla katsomossa katsomassa kollegan veto.

Näytelmän jälkeen kävimme vielä Mäkkärissä iltapalalla! Itse söin El maco-aterian. Enpä muista viime kertaa. Mutta pääasia että pojat viihtyivät. Kulttuuria kerrakseen, hih hih.

Kiva ilta, kivassa seurassa.
Onni on lapset, ja kummilapset♥