Se tunne kun…
Aloitan tämän postauksen vastoin tapojani, valittamalla...
1. Mies lähti kuvaamaan häät toiselle paikkakunnalle joten minä jäin kahdeksi päiväksi ilman autoa! Nyyh.
2. Mies otti tietysti myös mukaansa molemmat järkkärimme joten minulla on lieviä vieroitusoireita valokuvaamisesta. Huomenna on vieläpä tiedossa parikin paikkaa joissa olisi ihana kuvata.. Grrr.
3. Hiukseni ovat ihan yli-ylikasvaneet ja aivan värittömät mutta joudun (uskokaa tai älkää) toteamaan että seuraava sopiva aika varata kampaaja itselleni on kahden viikon päästä perjantai! …ja puhumme siis vain meidän perheen aikataulusta… Toivottavasti kampaajalla on aikoja kahden viikon päästä. Murrr!
No mutta.. Kuten minun tapoihini kuuluu, heitän tähän myös ne positiiviset asiat, jotka ylläri ylläri kääntää kaiken voitoksi ja kumoaa huonot..
1. Onneksi julkiset kulkee ja varsinkin kun kaupungin suunnassa on sekä Kansainväliset suurmarkkinat kuin myös Rompetori, niin on mukava lähteä jopa bussillakin sinne asti fiilistelemään tunnelmaa. Herkuttelemaankin..
2. Onneksi meillä on edes tuo miniminiminiNikon. Ja toisaalta loma kuvailusta tekee ihan terää, myös minulle. Joskus. Harvoin.
3. Arrgh.. tähän en kyllä keksi mitään.. Muuta kuin sen että onneksi hiukset on vain näkö- ei tunnelmakysymys…
Pos+ Oikeasti minä nautin siitä kun mieheni on lietsussa (ei kerrota sitä miehelleni (vaikka toisaalta, kylläpä hän taitaa sen jo tietääkin))
Minulla on silloin ihan oikeasti omaa aikaa.
Kerkesin käydä juoksulenkin ennenkuin mies lähti, joten hyvällä omalla tunnolla tein juuri tuossa herkkuruokaa ja leivoin naan-leipää.
Nyt on kiva tässä vaan höpsötellä, jutella ja hullutella mielin määrin koko ilta lasten kanssa. En sano etteikö miehen ollessa niin voi tehdä mutta tämä on vaan erilaista.
Sitten kun lapset menee nukkumaan ja omiin iltapuuhasteluihinsa yläkertaan niin aaa-AA-aaa! Mun aikani alkaa.
Hoidan kasvoni ja kynteni ja kaikki muut ihanat naisten hömpötykset.
Luen naisten lehtiä joita ostin iltaa varten (Me naiset ja Glorian Viini ja ruoka)
Poltan kynttilöitä (tehdään sitä kyllä miehenkin kanssa mutta, taas kerran, yksin se on jotenkin erilaista.)
Syön suklaata, nautin vähän punkkua ja ehkä siiderinkin jos oikein kreisi olo tulee..
Istuskelen pimeässä olkkarissa villasukat jalassani, hiljaisuudessa, ja nautin, melkein älyttömyyksiin asti.
Menen nukkumaan vasta kuin ihan oikeasti nukuttaa ja saan vallata koko sängyn yksin Vipen kanssa kahdestaan.
Se tunne kun…
(pst.mutta jos totta puhutaan niin olen erittäin onnellinen myös siitä että saan mieheni seuraavana päivänä, joskin tosi myöhään, kotiin.
Ikävä häntä kuitenkin aina on..)