’Maja pitää saada..

…maja täytyy rakentaa’

’Siispä naulaamaan,
vasaralla naulaamaan.
Siispä naulaamaan, 
sopivaa puutavaraa’

’Majassa pitää olla katto,
joka kestää sadetta.
Ja monta pientä ikkunaa,
Joista voi kurkkia’

’Sekä ovi jota avata ja sulkea,
ja lattia jonka päällä voi kulkea!’

Ostin jokunen aika sitten TuplaKupla-valaisimen (juhuu!) ja sen laatikko jäi lojuskelemaan alakertaan, odottelemaan päätöstäni, käytänkö sitä johonkin. No, ennenkuin ehdin päätökseni tekemään, Vipe teki sen puolestani. Hän omi sen majaksi. Sen sisällä oli kiva olla piilossa, sinne kannettiin kirjat ja tyynyt ja siskot ja veljet. Sen päällä oli kiva pomppia. Se oli  i h a n a  maja.
Bongattiin sitten alemyynneistä kympillä tuollainen pop up-teltta ja kun kerran majaleikit oli mukavia niin hommasimme sen. Käy hyvin pieneen kotiin. Sen saa helposti laukkuunsa ja esillä ollessaankaan ei ole häiritsevän iso, olohuoneessa kun se kuitenkin majailee. Sinnekin tiensä löysi siskon ja Vipen lisäksi nallet, tyynyt sekä isi ja äitikin.. Eli ihan ihana maja…

…mutta, ei se tainnut Vipen mielestä sitten kuitenkaan olla ihan niin ihana kuin pahvinen edeltäjänsä.
Harmi vain kun se ei kestänyt majanrakentajan vauhdikkaita painileikkejä toisin kuin uusi painikaveri, hihi.

Alkupostauksen sanat ovat Fröbelin palikoiden kappaleesta ’Maja’